Vanitas vanitatum – turhuuksien turhuus

Ruotsin puolen Perämeren rannikko ja vedet saastuvat ja lämpenevät tulevaisuudessa Suomen puolelle Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalan laudevesistä. Niiden radioaktiivisuus pelottaa turistit puhtaaseen Suomen Lappiin Ruotsista, kun uraanin tytäralkuaineet valloittavat Perämeren länsirannikon. Tästä tulee otsikon aihe, kun asiasta on esitetty viranomaisille tutkimuspyyntö.

Taannoin oli julkisuudessa uutinen siitä, että turhaan syytellyttä henkilöä rangaistiin. Kuinka mahtaa laita olla Ruotsista tulleiden syytteiden?

Ydinvoimaloissa on turvasuunnitelma siltä varalta, että systeemi toimii väärin. Tuulivoimaloissa ei ole sellaisia vaatimuksia. Myllytornit voivat ukkosella roihahtaa tuleen ja kaatua tuulen mukana.

Vesivoiman mahdollinen suojaaminen patojen murtuessa on tutkimaton juttu. Tietenkin siihen on evakuointisuunnitelma.

Hiilivoimala tuottaa hiilidioksidia ja maksaa aneita. Biovoimala ja aurinkovoimala ovat todennäköisesti äkillisen tuhoutumisvaaran ulkopuolella.

Perämeren Suomen puoleisella rannikolla olevat joet Simojoesta Tornionjokeen laskevat vettä normaalissa veden korkeudessa yhteensä 1 468 kuutiometriä sekunnissa. Siis noin 1 500 kuutiota vettä tulee joista joka ikinen sekunti Perämereen.

Olemassa olevan Olkiluoto 2:n jäähdytysveden virtaama on 29,5 kuutiota sekunnissa. Eli jokainen sekunti tulee Pyhäjoelta noin 30 kuutiota 16-asteista vettä Perämereen.

Normaalisti joista mereen tulevan veden määrä on 500-kertainen verrattuna siihen, mitä merestä otetaan ja siihen lasketaan ydinvoimalassa. Jokien tulviessa virtaamat ovat kymmenkertaiset.

Tämä on tilanne, jota pitää tutkia ruotsalaisten pyynnöstä.

Siis turhuuksien turhuus.