Tyttö tuli taloon

Kolumni

HEIDI JAATINEN

Reilu kuukausi sitten taloomme muutti vaihto-oppilas toiselta puolen maapalloa. Tarkemmin sanottuna hän muutti meille edellisestä perheestään Kiuruveden keskustasta, mutta hänen kotimaansa on Australia. Alun perin tytön piti mennä toiseen perheeseen, mutta kissa-allergian takia vaihto-oppilaan oli vaihdettava perhettä ja pikaisen harkinnan jälkeen ilmoittauduimme uudeksi isäntäperheeksi.

Innostuimme! Mutta kyllä meitä epäilyttikin. Mitä jos emme saavutakaan yhteyttä uuteen tulokkaaseen? Mitä jos hän osoittautuu länsimaisen kulttuurin turhamaiseksi hedelmäksi? Entä me? Miten käy piintyneille tavoillemme? Onko meidän luovuttava rutiineistamme: lukemisesta, saunomisesta, töllöttämisestä ja loikoilusta, jotka vieraan silmissä näyttävät latteilta joutavuuksilta, vaikka rutiinien avulla lataamme akkujamme?

Entä tietokoneen käyttö? Olisiko sen käyttöä rajoitettava, siis vaihto-oppilaan, ei tietenkään meidän? Olisiko hänelle määrättävä nukkumaanmenoaika? Entä jos hän saa päähänsä lähteä yhtäkkiä jonkun hurjastelevan vasta kortin saaneen nuorukaisen kyytiin? Entä jos hän rakastuu? Tai pahastuu? Masentuu omaan huoneensa syövereihin? Syrjäytyy suomalaisittain yhteiskunnasta kolmessa ja puolessa kuukaudessa?

Voiko hänen käyttöönsä luottaa pyykkikoneen, jääkaapin, mikron, leivänpaahtimen, siivousmopin, maitotankin? Sekoitanko puhdasta pyykkiä lajitellessani alushousut ja kannan hänen huoneeseensa vahingossa omiani? Voiko hänelle lainata kumikenkiä? Vai ottaako hän ne ilman lupaa? Mikä hänen kengännumeronsa on?

Onneksi kaikki sujui uskomattoman hyvin. Päätimme olla huolehtimatta huomisesta ja muuttumatta ihanneolennoiksi. Ja Julia näyttää viihtyvän, vai mitä voi sanoa tytöstä, joka syö mykyrokkaa, kannustaa joukkuetta jääkiekko-ottelussa, ampuu haulikolla pilkkaan ja päihittää meidät savusaunassa.

Ja opettaa meille aussiaksentin sekä hyppelee olohuoneen parketilla, vaikka hänen isänsä on kieltänyt häntä oleilemasta sukkasillaan sisätiloissa! Onneksi isä ei ollut näkemässä kun tyttö sai Suomen varamummolta uudet livakat villasukat. Mutta pakastepinaatilla siitäkin selvittiin.

Ja kun se ensimmäinen iso riita sitten tuli, se, mihin osallistuttiin puolen talon voimin ja mihin apua soitettiin navetaltakin, uusi perheenjäsenemme huomioitiin. Kun yläkerrassa kiljuttiin kurkku suorana, tarjoili 14-vuotias nuorukaisemme vastatulleelle keittiön pöydän ääressä tyynesti kahvia: More coffee?