Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria?

Yhtään Suomen Natura 2000 -aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää. Kaikki Natura-direktiivin vaatimat luontokohteiden arvioinnit, luokittelut ja luetteloinnit ovat tekemättä. Ainakaan niitä ei ole esitetty maanomistajille.

On hämmästyttävää, että EU:n komissio ei ole Natura-alueiden osoittamisten eikä valintojen osalta vaatinut Suomelta Natura-sääntöjen noudattamista. Ei edes EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten perustelujen noudattamista. Komissio ei myöskään ole edellyttänyt luontodirektiivin viemistä kansalliseen lakiin siten kuin unionin oikeuskäytäntö edellyttää. Komissio on siis laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tilanne on sama korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) toiminnan osalta. Komissio on antanut KHO:lle vapaat valtuudet tulkita direktiivejä ilman ennakkoratkaisun pyytämistä unionin tuomioistuimelta. Tämä johti siihen, että KHO muokkasi ja muutti valintaperusteita sekä alueiden perustamisen perusteita kesken käsittelyn. Kävi jopa niin, että se väitti määräajassa jätetyn valituksen saapuneen myöhässä. Näin syntyi tilanne, missä lain suoma valitusaika oli päättynyt jo ennen päätösasiakirjojen nähtäville asettamista. Siinä on KHO:lla selittämistä.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Brysselin komissio on toiminut Suomen ympäristöministeriön valtatavoitteiden etäispäätteenä. Komission avulla toteutettu luonnonsuojelu Suomessa ei ole luonnonsuojelua, vaan luonnonsuojelun verukkeella käytettävää valtaa toisten omaisuuteen sellaisten henkilöiden toimesta, jotka eivät itse mitään omista.

Korkein hallinto-oikeus antoi vuoden 2012 Natura-alueiden täydennyksestä tehtyihin valituksiin ratkaisunsa 2.4.2014. Päätös oli tarkkaan ajoitettu. Seuraavana päivänä EU-tuomioistuin antoi eräässä toisessa asiassa painavan ennakkoratkaisun, jonka seurauksena väitetyt Natura-perusteiset suojeluarvot olisivat poistuneet lukuisilta, ellei jopa kaikilta suomalaisilta Natura-kohteilta. Eli päivää myöhemmin KHO:n olisi ollut entistäkin vaikeampaa perustella direktiivin vastaista linjaansa.

KHO:lla oli tiedossaan em. tuomion ratkaisuehdotus jo kesäkuusta 2013 lähtien, ja sen perusteella sillä oli syytä varautua siihen, että sen ei ole mahdollista enää jatkaa EU-oikeuden eikä suomalaisten maanomistajien oikeuksien loukkaamista siten kuin se on mm. Costa.V.Enell päätöksessä ja sen tiivistelmässä sanottua huomioon ottamatta Naturan alusta alkaen tehnyt.

Nyt odotamme, että korkein hallinto-oikeus tunnustaa tosiasiat ja palauttaa laillisuuden Natura-hallintoon.

Markku Sahlstedt

Maanviljelijä

Pro Real life edunvalvontayhdistys