Sinnittelijät

Talvehtiva nokkosperhonen on yleinen näky kylmillään olevissa ulkorakennuksissa, puuvajoissa, kellareissa, bunkkereissa ja luonnonluolissa. 

Onkaloaukokki on melko tavallinen ulkorakennuksissa ja kellareissa tavattava hämähäkki. 

Suomessa tavatuista lukeista vain täplälukki talvehtii aikuisena, muut lajit viettävät talven munana. 

Hyttyset ja muut sääsket talvehtivat paikoissa, joissa on riittävästi kosteutta, kuten kellareissa. 

Ullakon kattolautojen repsottavat männynkuoret tarjoavat oivan suojavärityksen talvehtivalle neitoperhoselle. 

Täällä on nokkosperhonen! Vanhan autotallin ovi ehtii olla auki vasta parikymmentä sekuntia, ja jo hämyssä häärivä Ari Karhilahti bongaa ensimmäisen talvehtivan päiväperhosen.

Skeptisesti pieneen tutkimusmatkaamme suhtautuneen tilan emännän on vaikea kätkeä hämmästystään. Hän on toivottanut meidät tervetulleeksi etsintäretkelle pihapiiriin, mutta haluaa itse pysyä jutusta sivussa.

Pian taskulampun valokeila paljastaa neitoperhosen. Muutaman neliön kokoisesta autotallista löytyy nopeasti kolme neitoperhosta ja kaksi nokkosperhosta. Sama tahti jatkuu rakennuksen yläkerrassa, niinpä lopetamme laskemisen. Perhosia löytyy lähes jokaisen kattohirren kupeesta.

Pieni retkemme avaa tilan omistajalle aivan uuden maailman. Kun ensimmäisen ötökän bongaa, alkaa niitä löytyä lisää. Ihastelemme emännän kanssa vielä päiväperhosia ja niiden runsautta Arin kolutessa jo nurkkia uusien lajien toivossa.

Perhosten lahkon Suomen edustajista aikuisena talvehtii noin 30 lajia, joiden joukossa on päiväperhosten lisäksi mittareita, yökkösiä ja venhokkaita.

Tämä suojaisa ja kuiva tila on päiväperhosten suosiossa – muita ei löydy.

Kaikki perhoslajit käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen, johon kuuluu neljä kehitysvaihetta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen – talvi taittuu lajista riippuen jossain näistä muodoista.

”Nokkosperhoset parittelevat heti keväällä, ja naaras munii nokkosiin, joissa elokuun loppuun mennessä kehittyy, toukka- ja kotelovaiheen kautta, uusi nokkosperhossukupolvi. Hetken lenneltyään ne hakevat talvehtimispaikan”, Karhilahti selventää nokkosperhosen elinkiertoa.

Yleisimmistä päiväperhosista aikuisena talvehtivat myös suruvaippa, sitruunaperhonen ja herukkaperhonen. Niitä emme kuitenkaan löydä.

Tosin esimerkiksi talvehtivan neitoperhosen ja herukkaperhosen tai nokkosperhosen ja isonokkosperhosen pikainen tunnistaminen toisistaan pelkästään silmämääräisesti voi osoittautua yllättävän haastavaksi.

Pirtsakan värinen sitruunaperhonen on todellinen sissi. ”Sitruunaperhonen talvehtii käytännössä taivasalla, se asettuu varpujen tai talventörröttäjien tyveen ja antaa lumen sataa päälleen. Kun kevät lämpenee, se levittää siipensä ja jatkaa lentoaan”, Karhilahti kertoo.

”Suruvaippa taas talvehtii ahtaissa ja suojaisissa louhikoissa, joihin ei ihminen pääse. Siksi havaintoja lajista on vaikea saada.”

Talon emäntä johdattaa meidät vanhaan rehusiiloon, joka on muutamia vuosia sitten muutettu kesäpäivien oleskelutilaksi. Ensivilkaisulta siilo vaikuttaa tyhjältä. Pian pitkien jalkojen luomat varjot herättävät seinät eloon. Lukkeja!

”Ei lukkien pitäisi enää elää”, Karhilahti toteaa ja kerää yhden otuksen näyteputkeensa. ”Vaikuttavat rauniolukeilta, mutta pitää vielä varmistaa laji.”

Suomen 14 lukista vain yksi laji, täplälukki, talvehtii aikuisena. Muiden pitäisi kuolla pakkaskauden alettua. Lukeilla tavallisin talvehtimisen muoto on muna.

”Eivät eläimet halua kuolla, ja siksi lukitkin hakeutuvat suojaisiin paikkoihin ilmojen viiletessä”, Karhilahti huomauttaa.

Tästä syystä esimerkiksi pihasaunojen pesuvadit ja kuumavesipadat tuntuvat syksyn kylmetessä täyttyvän näistä pitkäkoipisista hämähäkkieläimistä.

Tunnetuin aikuistalvehtija lienee huonekärpänen, joka ilmestyy kotiin kuin tyhjästä heti lämpötilan noustessa. Puulämmitteisten talojen asukkaat saattavat halkokorin mukana tuoda sisään esimerkiksi talvehtivan ampiaiskuningattaren tai muita eliöitä, usein hämähäkkejä.

Joulu on kutsumattomien vieraiden kulta-aikaa. Kotien lämpöön nostettujen joulukuusten, havujen, käpyjen ja varpujen joukosta saattaa herätä melkoista hämmennystäkin aiheuttavia pörriäisiä.

Karhilahti kutsuu innostuneena katsomaan. Vanhan kanalan nurkasta on löytynyt irtonaisia siipiä. Intohimoinen lepakkotutkija tunnistaa siivet lepakon syömän nokkosperhosen jäänteeksi.

Mystiset nahkasiivetkin viihtyvät näissä nurkissa – ainakin kesäisin.

Lepakkohuuman johdattamina löydämme itsemme vanhasta aitasta, joka voisi Karhilahden mukaan vielä näillä lämpötiloilla kelvata pohjanlepakon talvehtimispaikaksi. Lämpötilan laskiessa ne siirtyvät hiljalleen yhä suojaisempiin ja lämpimämpiin paikkoihin.

Lepakkoa ei löydy, mutta ensimmäiset hyttyset kyllä.

Suomessa elää noin 40 vertaimevää hyttyslajia, näistä yhdeksän talvehtii aikuisena. Hyttysen talvehtiminen alkaa, kun lämpötila laskee viiden asteen alapuolelle. Tavatonta ei ole, että häirittynä hyttynen lehahtaa jäähileiseltä seinältäkin lentoon ja vaihtaa paikkaa.

Nuhruisen talvipäivän lämpötila on muutaman asteen plussanpuolella. Sata vuotta vanhassa kellarissa käy kuitenkin kuhina kuin kesäisellä terassilla. Avatessamme oven hyttyset rientävät lentoon.

Tarkempi tutkiminen paljastaa, että joukossa on myös sienisääskiä.

Ei ihme, että myös hämähäkit kutovat täällä pyyntiverkkojaan. Ilmanvaihtoaukosta roikkuu muutamia hämähäkin munakoteloita.

Näyttävin vastaantuleva kahdeksanjalkainen on melko isokokoinen, kellareissa ja luolissa viihtyvä, onkaloaukokki.

Maakellareista löytyy usein myös kosteissa ja koleissa olosuhteissa viihtyviä perhoslajeja kuten liuskayökkösiä ja kiiltomittareita.

Suomen sadoista mittari- ja yökköslajeista vain minimaalinen osa talvehtii aikuisena – lähes jokainen laji on mahdollista löytää omista nurkista.

”Tästä en uskaltanut edes haaveilla!” Karhilahti innostuu. Mies on bongannut kellarin katosta keskenkasvuisen ukkoetanan.

”Aikanaan vanhasta Oolannin sodan aikaisesta ammuskellarista punnittiin talvehtivia ukkoetanoita, joita löytyi neljään kokoluokkaa. Arvelimme siis niiden elävän vähintään neljä vuotta, ehkä pidempäänkin.”

Kaikki kylmissä ulkorakennuksissa, hyytävissä kellareissa ja jäähileisillä seinillä sinnittelevät pienet selviytyjät aiheuttavat hämmennystä. Miten on mahdollista, että ne selviytyvät yli pitkän talven? Etanakin.

On uskomatonta, miten runsaasti eläimiä voi löytää talvisista kotinurkista. Siksi jokaisen kynnelle kykenevän kannattaa ottaa taskulamppu mukaan ja suunnata pienelle löytöretkelle omaan elinympäristöön ja yllättyä.

Vaikka olemme tulleet kauas niistä ajoista, kun pääskyjen vielä uskottiin talvehtivan jäätyneiden järvien pohjamudassa, on eläinten talvehtimisessa paljon selittämätöntä – ainakin maallikon silmissä.