Energia- turpeen alasajo vähentää hiilinieluja

Suomessa turpeen energian alasajo on täydessä vauhdissa. Tällä hetkellä alasajo tapahtuu lähinnä korvaamalla turve puuhakkeella.

Syy alasajoon on taloudellinen. Turpeen poltosta voimalaitos maksaa päästömaksun, kun taas puuhake on vapautettu päästökaupasta. Valitettavasti tämä johtaa hiilinielujemme pienenemiseen, vaikka tavoitteena pitäisi olla niiden kasvattaminen.

Yksi hehtaari kasvavaa metsää sitoo noin 4,5 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Ojitettu suo ei sido hiilidioksidia ilmasta. Kun poistamme tällai­sesta suosta turvetta, emme siis poista toimivaa hiilinielua, mikä taas on tilanne, jos kasvava puu kaadetaan ja käytetään energiatuotantoon. Tämän takia ei turvetta, jonka nykyinen nostoalue on pienempi kuin sadasosa jo ojitettujen soiden kokonaisalasta, kannattaisi korvata energialähteenä talousmetsiemme hakkeella.

Turpeen määräaikainen poistaminen päästökaupan piiristä olisi riittävä toimenpide turpeen hallitsemattoman alasajon pysäyttämiseksi. ­Nykyiset maan alla olevat turvevarat ovat muodostuneet jääkauden jälkeen ja ovat kooltaan 70 000 miljoonaa kuutiota. Kriisitilanteessa turvetta riittää paljon pitempään energiakäyttöön kuin puuvaramme.

Soidemme vuotuinen kasvu on noin 20 miljoonaa kuutiota (GTK, Turunen, 2008). Tällaista kasvavaa luonnonvaraa ei mielestäni voi asettaa samaan lokeroon fossiilisten energialähteiden kanssa. Soidemme kokonaispinta-ala on 9, 1 miljoonaa hehtaaria, josta ojittamattomia 4,1 miljoonaa hehtaaria.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi vielä ojittamattomat suot kannattaa jättää rauhaan. Jo ojitettuja soita voidaan parhaiten hyödyntää turvetuotannon jatkamiseen, kunhan käyttö on selvästi alle vuotuisen kasvun, mutta myös hiilinielujemme lisäämiseen kasvattamalla siellä esimerkiksi energiapajua tai haapaa.

Turpeen energiakäyttö Suomessa kannattaa korvata tuulivoimalla ja vetytaloudella – ei puulla.