Pohjoismaisesta valtiosta liittovaltion osaksi

Euroopan unionin kehitys on johtamassa liittovaltioon. Suurimpana syynä siihen on rahaliiton epävarmuus. Valtioilla on eri budjetti, mutta silti yhteinen rahaliitto.

Toimimattomuus on johtanut valuuttakriisiin, josta ulospääsyä haetaan vielä tiiviimmällä talousyhteistyöllä. Mutta voiko keskusjohtoisesti toimiva liittovaltio olla ratkaisu alueella, jossa kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot ovat valtavat?

Euroopan unioni on yhteisellä sopimuksella asettanut toiminnalleen sääntöjä, näin vastuullinen liitto tietenkin toimii. Kirjattu on, etteivät valtiot takaa toistensa velkoja ja että EU:iin liittyvät maat huolehtivat taloudestaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi juuri sitä, ettei valtion velka nouse yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Kreikka ja Portugali muun muassa eivät näin talouttaan hoitaneet. Maat velkaantuivat ja niiden julkinen talous on kuralla.

EU:n jäsenmaksut määräytyvät jäsenmaiden bruttokansantulon, arvonlisäverokertymien sekä unionin keräämien maataloustullien ja tuontimaksujen mukaan. Kun siis unionin jäsenvaltio kerää alv:n tarkasti ja pystyy kasvattamaan alv:n ja bruttokansantuotteen osuutta, sen jäsenmaksut unionille kasvavat. Jos taas jäsenmaa ei pysty näin toimimaan, jäsenmaksut vähenevät.

Mikäli vielä tilanne on niin huono, että jos jonkin yksittäisen valtion alv-tuloutukset jäävät pyörimään harmaan talouden rattaisiin, voidaan vain todeta, että jäsenmaksuperuste ruokkii jo itsessään harmaan talouden kasvua. EU siis itse murentaa omaa arvovaltaansa.

EU ei ole onnistunut valvomaan jäsenmaittensa taloutta. Siinäkin se murentaa itse omaa arvovaltaansa. Mikäli talouskuri olisi onnistunut kaikkien maiden kohdalla, ei nyt oltaisi valuuttakriisissä.

Yhteinen rahapolitiikka ei toimi itsestään, vaan onnistuu kurilla ja järjestyksellä, paperille kirjoittaminen ei riitä. EU siis lupaa paperilla paljon.

Mallivaltiot, kuten Suomi, ovat hoitaneet velvoitteensa hyvin. Voimme tälläkin perusteella vaatia muilta mailta vakuuksia. Suomi on kuitenkin törmännyt tilanteeseen, jossa meille huomautetaan neuvotteluasemamme vaikeutuvan vaatimustemme vuoksi.

Tämäkin on omiaan murentamaan EU:n arvovaltaa – järjestelmän toiminnasta saa vaikutelman koston hengestä tai vähintään painostamisesta. Lissabonin sopimuksesta äänestettiin, kunnes siitä saatiin tietty tulos. Miksei siitä enää äänestetä?

EU:n kryptinen päätöksentekojärjestelmä ei paranna tilannetta. Komissio, parlamentti, ministerikokous ja pysyvien edustajien komitea muodostavat verkoston, jonne päätöksenteon vaiheet piiloutuvat. Euroopan unionin komission puheenjohtajaa Jose Manuel Barrosoa ei ole Suomen kansa valinnut, mutta silti hän käyttää suurta päätösvaltaa myös Suomeen nähden.

Euroopan parlamentin jäsenet ovat vaaleilla valitut. Kuitenkin eurooppavaaleissa äänestysprosentti jää toistuvasti alle neljänkymmenen. EU:n päätöksentekojärjestelmän monimutkaisuus antaakin sellaisen vaikutelman, että virkamies valvoo ja johtaa vaaleilla valittuja parlamentaarikkoja.

Lopuksi; EU:n arvovaltaa murentavat myös ns. kummalliset direktiivit. Käyrä kurkku, tervan poltto, maatalouden mainoskielto, muutamia mainitakseni. Epäilen, että perussuomalaisillekin esitetään mainoskielto, koska nimestämme käy selville kotimaisuus.