Värikkäitä tähtisumuja, supernovia ja galakseja - Maailmankuulun oululaisen tähtikuvat mykistävät

Lähikuva ”Sielusumusta”. Kyseessä on valoa säteilevä emissiosumu Kassiopeian tähdistössä noin 7 500 valovuoden päässä. Kuva: J-P Metsävainio

Avaruus näyttää niin kauniilta, että se pistää edelleen hiljentymään, sanoo avaruuskuvaaja Jukka-Pekka "J-P" Metsävainio. "Ja se on luontoa, vaikka monet eivät sitä luonnoksi miellä. Ehkä ihmiset ovat vieraantuneet, koska linnunrataa on vaikea nähdä lisääntyneen valosaasteen takia.”

Oululainen Metsävainio kuvannut tähtitaivasta ammatikseen kymmenen vuotta ja on yksi maailman arvostetuimpia avaruuskuvaajia.

Avaruuden mittasuhteet ja aikakäsitykset saavat maallikon tuntemaan olonsa mikroskooppisen pieneksi. Avaruuskuvaaja ymmärtää mittasuhteet paremmin, muttei se suinkaan muuta ihmisen pienuutta, päinvastoin.

Selittääkseen mittasuhteita Metsävainio näyttää yhdessä avaruuskuvassa olevaa soikeaa aluetta: Se laajenee 2000 kilometriä sekunnissa, mutta jos aukosta ottaisi kuvan sadan vuoden kuluttua, se olisi kuvassa käytännössä samannäköinen, koska soikion halkaisijaltaan useita valovuosia.

”Tämä työ vaikuttaa ajatteluuni ja siirtää horisonttia kauemmaksi. Mutta pragmaattistieteellistä maailmankuvaani se ei ole muuttanut”, Metsävainio toteaa.

J-P Metsävainio on kulkenut pitkän tien päästäkseen alansa huipulle. Matka on vielä pahasti kesken, mies toteaa. Kuva: Kai Tirkkonen

Metsävainion ottamia kuvia on ollut esillä useissa kansainvälisissä julkaisuissa, kuten National Geographic -lehdessä. Parikymmentä hänen otostaan on julkaistu Nasan nettisivuilla päivän kuvana.

Uraauurtavien työtapojensa ansiosta Metsävainio saa tähtitaivaan näyttämään kuvissaan kuin värikkäältä taidemaalaukselta.

”Kaikki kuvissa oleva on kuvattu taivaalta. Mitään kohtaa ole väritetty eikä kuvissa ole mitään sinne kuulumatonta”, Metsävainio toteaa.

”Kuvia voi katsoa abstrakteina taideteoksina, vaikka tämä on dokumentoivaa luontokuvausta. Kuvataidetaustani takia tieteellisyys ei ole lähtökohtani, vaikka kuvani täyttävät tieteellisen kuvaukset kriteerit.”

Astrokuvaus on yksi vaativampia valokuvauksen muotoja. Se on sekoitus tiedettä, tekniikkaa ja taidetta.

Metsävainio on erikoistunut kapeakaistakuvaukseen ja keskittyy ikuistamaan galaksimme kaasusumuja. Hän on kehittänyt myös 3D-kuvien konservointitekniikkaa, analysoimalla kuvan elementtejä ja etäisyyksiä hän pystyy muodostamaan kohteesta melko tarkan 3D-mallin.

Metsävainio on kuvannut useita kohteita, joita ei ole kuvattu aiemmin. Kuvaaminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja valmistautuminen viekin paljon aikaa.

Kuvauskohteet sijaitsevat omassa galaksissamme jopa tuhansien valovuosien päässä. Kohteet ovat äärimmäisen himmeitä, joten valotusajat ovat hurjan pitkiä, kymmenistä jopa 200 tuntiin.

Kapeakaistakuvaus on pitkäjänteistä ja hidasta työtä. Metsävainio saa vuoden aikana valmiiksi noin tusina kuvaa, joista suurin osa on aloitettu jo edellisinä vuosina.

Lumeton syyskausi on parasta kuvausaikaa, koska lumi moninkertaistaa valosaasteen määrää.

Metsävainiolla on oma observatorio Oulun keskustassa. Suomi on observatoriolle huono sijoituspaikka, koska kesän valoisuuden takia puoleen vuoteen ei voi kuvata lainkaan, ja taas pimeän aikaan on usein pilvistä.

Ruususumu tähtijoukkoineen muodostui noin 4–5 miljoonaa vuotta sitten. Se on siis verrattain nuori. Tähtijoukko on hyvin kirkas ja niiden säteilypaine on puhaltanut aukon sumun keskelle. Säteily tekee Ruususumusta punertavan. Kuva: J-P Metsävainio

Astrokuvaus on intohimoammatti, joka vaatii laajaa perustietoa ja paneutumista. Tähtikarttoja on osattava lukea ja kuvat on kyettävä perustelemaan myös tieteellisesti.

Metsävainion anarkistinen lähestymistapa kuvankäsittelyyn on herättänyt huomiota.

”Tämä ala on konservatiivinen, joten kokeiluihin suhtaudutaan usein kriittisesti. Monet kokeellisista kuvistani ja tekniikoistani ovat kuitenkin saaneet tieteellisen hyväksynnän.”

Metsävainion mukaan jokaiseen kuvaan liittyy ydinfysiikkaa, joka hänen täytyy ymmärtää voidakseen kuvata kohteita.

”Supernovajäännökset ovat lempikuvauskohteitani, koska ne liittyvät meidän olemassaoloomme. Ilman supernovia maailmassa olisi vain tähtiä. Supernovissa syntyvät vetyä ja heliumia raskaammat alkuaineet, joista voi rakentua ihmisiä, autoja ja lehmiä.”

Jokaisena yönä kuvatessaan Metsävainio näkee taivaalla tunnistamattomia lentäviä esineitä, koska maapallon ympäristö on täynnä avaruusromua ja kiviä. ”Ufojen” olemassaolon suhteen on hänen mukaansa vain yksi oikea vastaus: ei tietoa.

”Ufojen näkeminen tuntuu olevan kääntäen verrannollinen taivaalle katsomisen määrään. Niitä näkevät ne, jotka eivät juuri koskaan katso taivaalle, kun taas ammatikseen avaruutta tutkivat eivät niitä näe.”

Avaruus kiehtoi Metsävainiota jo lapsena. Hän on kotoisin Lappean kylästä Kolarista, missä saattoi ihailla komeita revontulia ja tähtitaivasta.

Kiinnostus tähtikuvaukseen heräsi 1990-luvun lopulla, kun Metsävainio osti vaimolleen joululahjaksi pienen teleskoopin.

”Kurkistin teleskooppiin ja näin ensimmäistä kertaa Saturnuksen renkaat. Tajusin, että se ei ole pelkkä piste taivalla, vaan ne renkaat leijuvat oikeasti planeetan ympärillä. Samalla näin Jupiterin raidat ja kuut. Halusin heti kuvata kaiken mitä näin, mutta se oli monimutkaisempaa kuin luulin.”

Metsävainio ei osaa harrastaa mitään. Hän tekee täysillä tai ei ollenkaan. Niinpä hän heittäytyi heti täysillä astrokuvauksen maailmaan. Ensimmäiset kymmenen vuotta hän kuvasi hyvin vaatimattomilla laitteilla.

Hänen mukaansa astrokuvaus on kuitenkin vähemmän välineurheilua kuin moni arvaakaan.

”Useat työni on kuvattu kameraoptiikalla. Tämä on enemmänkin tietämis- ja osaamislaji. Olen tehnyt tätä yli kaksikymmentä vuotta ja alan vasta pikkuhiljaa oppimaan.”

Andromedan kierteisgalaksi sijaitsee 2,5 miljoonan valovuoden päässä Maasta. Se on lähinnä Linnunrataa sijaitseva galaksi. Kuva: J-P Metsävainio

Metsävainion kaltaisia ammattimaisia astrokuvaajia on maailmassa vain muutama ja hän kertoo tavanneensa heistä jokaisen.

”Asumme eri puolella maailmaa. Meitä yhdistää se, että jokaiselle on kauemmaksi siirtynyt horisontti. Emme koskaan kinastele uskonnosta tai politiikasta Tiedämme kukin paikkamme maailmankaikkeudessa, joten miksi keinuttaisimme jotain pikkuvenettä.”

Metsävainion mukaan moni astrokuvaaja ei paljasta keksintöjään ja kehittelemiään tekniikoitaan ulkopuolisille. Hän itse jakaa tietoa nuoremmille tekijäpolville.

Vaikka Metsävainion kuvat herättävät laajaa arvostusta ja huomiota, hän ei ole koskaan täysin tyytyväinen lopputulokseen.

”Olen oppinut karun tosiseikan, että viimeisen prosentin viimeistely maksaa 99 prosenttia ajasta ja rahasta. Tätä työtä tehdessä on pakko olla perfektionisti. En voi vaikuttaa säähän, mutta asiat, joihin voin vaikuttaa, on tehtävä täysillä.”

Astrokuvaajaksi Metsävainio päätyi mutkan kautta. Vuosituhannen vaihteessa hän perusti teknologiayrityksen, jossa oli parhaimmillaan yli sata työntekijää. Älypuhelimia suunnitelleen yrityksen taival katkesi, kun kansainvälinen suuryhtiö sai estettyä komponenttien toimituksen. Seurasi konkurssi ja Metsävainio menetti koko omaisuutensa.

”Siinä meni pitkä pala elämää hukkaan. Kovin paikka oli, kun iso määrä ihmisiä menetti työpaikkansa. Rahalla ei ole suurta merkitystä itselleni, koska en ole kovin materialistinen.”

Metsävainio toteaa, että hänen uransa astrokuvaajana ei ole edennyt aivan sattumanvaraisesti, kuten ei kohteidenkaan valinta taivaalla; molempiin tarvitaan suunnittelua.

”Laskujeni mukaan kuvaussuunnitelman toteuttamiseen menee toista sataa vuotta. En ole vielä muuttanut sitä, koska elämäntapani saattavat parantua ja pitkäikäisyystutkimus kehittyy koko ajan”, hän ­myhäilee.

Täältä löydät lisää J-P Metsävainion kuvia.