Radio-ohjelmaa rahvaalle

Ohjelmapäällikkö Markku Mäenpää esittelee Järviradion levyarkistoa. 

Joonas Ylipiha käy läpi Hilpeästi hanurilla -ohjelman kuulijatoiveita. 

Juontaja Milla Sillanpäällä riittää musiikkitietämystä humpasta heviin. 

TEKSTI: Jouni Hirn KUVAT: Johannes Tervo Alajärvellä

Vuonna 1987, Alajärvellä, punaisesta mummonmökistä kajahti ilmoille Järviradion ensimmäinen lähetys. 25 vuotta myöhemmin mökki on purettu, mutta lakian kanavalla pyyhkii paremmin kuin koskaan.

Aiemmin Telellä ja Puolustusvoimilla työskennellyt Markku Mäenpää, 60, oli perustamassa Järviradiota kahden kumppaninsa kanssa. Kaupallinen radiolupa heltisi toisella yrittämällä.

80-luvun loppupuoli oli paikallisradiokanavien kulta-aikaa. Pohjanmaalle niitä nousi kuin sieniä sateella. Sen aikaisista kilpailijoista ei ole jäljellä ketään. Järviradiollekin on pitkään povattu konkurssia, mutta kehitys on ollut päinvastainen.

”Meidän pelastus ovat olleet vähäiset virheinvestoinnit. Hankinnat on tehty käteisellä, ja olemme säästäneet rahaa tekemällä laitteiston ylläpidon ja asennuksia omana työnä. Olemme päässeet luottoluokituksessa kolmen A:n luokkaan ainoana radiokanavana Suomessa”, Järviradion ohjelmapäällikkö ja toimitusjohtaja Mäenpää kehuu.

Järviradion pienitehoinen lähetys kuului aluksi vain Alajärvellä ja naapurikunnissa, mutta kuuluvuuspeitto laajeni pian Keski-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle.

Nyt kuuluvuusalueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Radiolla on 21 lähetinasemaa ympäri Suomea aina Helsinkiä ja Turkua myöten. Myös Espanjan Fuengirolassa on oma asema.

Järviradiota kuunnellaan myös netin kautta. Kuulijapalautetta satelee ympäri maailmaa. Tarkkoja kuulijamääriä Mäenpää ei paljasta, mutta ilmeestä päätellen asiat ovat hyvin.

Mäenpään mukaan menestys ankkuroituu musiikkiin. Järviradio esittää paljon musiikkia, johon harvemmin törmää muilla kanavilla. Se suosii paikallisia ja vähemmän tunnettuja arteja.

Pääpaino on suomalaisessa iskelmässä ja tanssimusiikissa, mutta kanavalla on oma rock- ja popmusiikin erikoisohjelmakin. Illansuussa on usein hengellistä ohjelmaa. Iltaisin ja öisin Järviradio lähettää Voice Of American kansainvälistä ohjelmaa.

”Tietyille kuulijoille suunnatut formaattiradiot jauhavat samoja hittejä päivästä toiseen, kun taas me tarjoamme musiikkia laajalla skaalalla. Valitsemme musiikin yli 200 000 kappaleen joukosta, kun monet soittavat kappaleita vain muutaman sadan kappaleen ’piikistä’”.

Järviradio toimii juuri päinvastoin kuin Yle. Kanavalla ei ole musiikkipäälliköiden laatimia soittolistoja, vaan toimittajat ja kuulijat päättävän musiikkilinjan. Kuulijoiden valinnat perustuvat pitkälti maksullisiin toivelevyihin.

Kanavan erikoisuutena on päivittäinen Hilpeästi hanurilla -ohjelma, jonne kansa voi esittää toivekappaleita.

”Hanurituokio on erittäin suosittu ohjelma. Muilla kanavilla hanurimusiikin esittäminen taitaa olla peräti kiellettyä. Hanuri ei sovi enää Ylenkään ohjelmaformaattiin”, Mäenpää kummastelee.

Järviradio soittaa musiikkia alkuperäisiltä äänitteiltä eli cd-levyjen lisäksi myös vinyyleiltä, c-kaseteilta ja kelanauhoilta.

”Hiljattain ostimme Ylen entiseltä työntekijältä kelanauhoja, joille on tallennettu satoja tunteja musiikkia. Se oli todella harvinaista herkkua.”

Vaikka Järviradio kuuluu laajalti, se on edelleen paikallinen ja maakuntahenkinen tiedonvälittäjä. Jos Vimpelissä katoaa jäniskoira, Järviradiossa luetaan tarvittaessa etsintäkuulutus.

Trendikkäiden ja nopeatempoisten musiikkiradiokanavien rinnalla Järviradio on aito ja leppoisa maalaisserkku. Lähetykset etenevät usein verkkaisesti ja ilman sitovaa käsikirjoitusta.

Järviradio lähettää suorana eduskunnan kyselytunteja, jumalanpalveluksia ja urheiluselostuksia. Sillä on kolmen maakuntalehden kanssa sopimus verkkosivujen uutiskatsauksista.

Maakuntahenkisyys on kanavan voimavara, mutta myös monelle kuulijalle liikaa.

”Saamme paljon palautetta ihmisiltä, jotka eivät normaalisti kuuntele radiota. He kertovat jämähtäneensä Järviradion äärelle, koska meiltä tuli sellaista soopaa, ettei mitään rajaa. Kanavaamme kuuntelevat nekin, jotka eivät pidä meistä.”

Mäenpää vertaa Järviradiota Ylen Kansanradioon. Pyrkimyksenä on olla kanava, jonne on helppo soittaa ja kertoa mielipiteitään päivänpolttavista asioista. Kuulijoiden ideat otetaan huomioon myös ohjelmia suunniteltaessa.

”Puheluilla on samankaltainen merkitys kuin lehtien yleisönosastoilla. Meille jokainen kuulija on samanarvoinen. Oli sitten työtön tai optiomiljonääri. Harvemmin kuitenkaan mikään media kutsuu työtöntä studioon puhumaan. Meille hän saa soittaa.”

”Alkuun meitä pelottivat juopuneiden soittelut, mutta turhaan. Jälkeenpäin pari maalaisisäntää kertoi lopettaneensa alkoholinkäytön kokonaan, koska puhelut olivat aiheuttaneet heille niin suurta häpeää. Soittaja on helppo tunnistaa pienellä paikkakunnalla”, Mäenpää sanoo.

Kymmenkunta henkeä työllistävä Järviradio sijaitsee entisessä hirsitalojen myyntihallissa, jonne on pystytetty pieniä mökkejä. Tilat ovat kodikkaat. Seinällä komeilee artistien nimikirjoituksilla koristeltuja keikkajulisteita. Kustannusten minimoimiseksi koko rakennus lämpiää maalämmöllä.

Studiovuorossa olevat Milla Sillanpää ja Joonas Ylipiha ovat kiireisiä. Sillanpää kipaisee levyvarastossa hakemassa soittajan toivoman levyn ja kiirehtii suoraan lähetykseen.

Parikymppiset media-alan ammattilaiset kehuvat Järviradion työilmapiiriä. Toisin kuin monilla muilla radiokanavilla, Järviradiossa voi toteuttaa itseään vapaasti. Pieni organisaatio on myös tehokas; jokaista asiaa ei tarvitse vatvoa palaverissa, joten matka ideasta toteutukseen on lyhyt.

”Täällä saa käyttää luovuuttaan ja toimia tilanteen mukaan. Jos keksii hyvän idean, siitä voi kehittää hetkessä ohjelman ja keskustella kuulijoiden kanssa puhelimessa. Kun itsellä on hiljaisempi fiilis päällä, voi soitella levyjä ja puhua musiikista”, Ylipiha kertoo.

Järviradion tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka talouden pitäminen tasapainossa on jatkuva haaste.

Mainostulojen lisäksi kanava rahoittaa toimintaansa myymällä ohjelma-aikaa muun muassa puolueille ja hengellisille järjestöille. Ohjelma-aikoja myydään myös paikallisesti, jolloin lähetys kuuluu vain tietyn lähetinaseman kuuluvuusalueella.

Kanava järjestää kuulijoilleen laulu- ja karaokekilpailuja ja missikisoja.

Oma lukunsa ovat kuulijamatkat, joita järjestetään ympäri maailmaa. Vuonna 2005 Järviradio teki kuulijamatkan Michiganiin, Yhdysvaltoihin Finnfesteille, jonne lennettiin Finnairin 757-koneella charter-lentona Jyväskylästä. ”Se oli kallein taksi, missä minä olen istunut”, Mäenpää muistelee.

Järviradion tavoitteena on olla yleishyödyllinen media. Sillä on ollut kuulijoihinsa tervehdyttävä vaikutus sekä henkisesti että fyysisesti.

Järviradio on mittauttanut ammattilaisten avulla kuulijoidensa kantaluita, sydämentoimintaa sekä järjestänyt päihteistä vieroittavia kampanjoita.

Seuraavaksi perustetaan karppausryhmä. ”Mukaan tulee noin tuhat ihmistä. Lähtöarvot rekisteröidään ja tuloksia verrataan vuoden kuluttua. Apunamme on joukko terveysalan ammattilaisia. Emme me itse ala leikkimään lääkäriä”, Mäenpää toteaa.

Järviradion porukalla riittää rutkasti tulevaisuuden visioita. Kehittynyt tekniikka antaa mahdollisuuden tehdä asioita myös karvalakkityylillä.

”Näköradion suosio kasvaa meilläkin. Tavoitteenamme on, että voisimme näyttää esimerkiksi superpesiksen otteluita matkapuhelinten ja netin kautta. Meillä on jo kuvausryhmät ja tarvittava tekniikka. Enää ei tarvitse kuin asentaa kamerat ja viedä läppäri kentän laidalle. Tekniikan ansiosta on sama, katsooko pesistä Sri Lankassa vai traktorin pukilla istuen”, Mäenpää innostuu.