Essayah: Hiilinielu vai päästölähde – Suomessa käydään omituista ilmastokeskustelua
Esitys hakkuiden rajoittamisesta itseasiassa jumittaisi yhteiskunnat fossiilitalouteen ja lisäisi päästöjä, kirjoittaa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kolumnissaan.
Hakkuiden raju vähentäminen hidastaisi uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvaa kierto- ja biotaloussiirtymää, kirjoittaa Sari Essayah. Kuvituskuva.22.6.202612:15
Suomen metsät ovat useita vuosikymmeniä kasvaneet enemmän kuin niitä on hakattu, joten metsien kokonaispuusto on kasvanut merkittävästi. Kiitos viime vuosikymmenten aikana toteutetun pitkäjänteisen metsien käytön ja hoidon seurauksena. Tätä harjoitettavaa metsätalouttamme ohjaa lainsäädäntö, tutkimustieto ja pitkäjänteinen suunnittelu.
Saman aikaisesti Suomessa käydään omituista ilmastokeskustelua. Metsät on leimattu päästölähteiksi, ja ensisijainen keino päästöjen vähentämiseksi – fossiilisista irtautuminen – on painunut unholaan. Jokaisen x,y,z -paneelin tai järjestön lähes viikoittainen ulostulo päätyy samaan johtopäätökseen; kaikki olisi hyvin, jos vain hakkuut lopetettaisiin tai niitä ainakin rajusti vähennettäisiin.
Tällainen argumentointi perustuu varsin lyhytnäköiseen ilmastoajatteluun, joka itseasiassa pohjimmiltaan tukee fossiilisten raaka-aineiden käytön jatkamista. Esitys hakkuiden rajoittamisesta tai lopettamisesta vähentäisi väistämättä metsien uudistamista. Näin nuoren, voimakkaasti hiiltä sitovan metsän osuus vähenisi.
Kasvatusharvennuksista laistaminen puolestaan tuottaisi ylitiheää ryteikköä, joka heikentäisi puun kasvua ja biopohjaisen raaka-aineen saantia. Myös arvokkaampi, järeä sahatavara jäisi saamatta. Ikääntymään jätetyt metsät ovat alttiita erilaisille tuhohyönteisille ja myrskyvahingoille, ja aikaa myöden lahoava hiilivarasto kääntyykin päästölähteeksi.
Hakkuiden rajoittamisella olisi rajut vaikutukset alue- ja kansantalouteen; puhutaan jopa noin parin miljardin menetyksistä puunmyyntituloissa, veroissa ja palkoissa.
Hakkuiden rajoittamisella olisi rajut vaikutukset alue- ja kansantalouteen; puhutaan jopa noin parin miljardin menetyksistä puunmyyntituloissa, veroissa ja palkoissa. Samalla myös hidastuisi, ja jopa estyisi uusiutuviin raaka-aineisiin perustuva kierto- ja biotaloussiirtymä.
En ole varma, ovatko kaikki hakkuiden rajoituksia vaativat tahot ymmärtäneet näitä syy–seuraussuhteita. Esitys hakkuiden rajoittamisesta itseasiassa jumittaisi yhteiskunnat fossiilitalouteen, ja lisäisi päästöjä.
Tämän hallituksen aikana on hakkuiden rajoittamisen sijaan valittu metsien kasvun ja kestävyyden parantamisen tie, johon on myös taloudellisesti satsattu lisää noin 15 miljoonan euron verran.
Hyvän metsähoidon keinoja vahvistetaan entisestään; panostetaan kestävään taimimateriaaliin, palautetaan metsän uudistamisvelvoite lainsäädäntöön, huolehditaan taimikon varhaishoidosta ja säännellään voimakkaiden harvennusten välttämistä. Kivennäismaiden kasvulannoitukseen ja suometsien tuhkalannoitukseen annetaan lisäresursseja.
Lisäksi viimeisimpinä lähetettiin lausunnoille lakiesitys metsitystukijärjestelmästä, jolla kannustetaan maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen ja turvetuotannosta poistuneiden alueiden metsittämiseen. Nämä kaikki ovat tehokkaita tapoja lisätä metsien kasvua ja hiilinieluja ja turvata maakuntien ja koko Suomen taloutta. Samalla on panostettu metsäluonnon monimuotoisuuteen, kannustettu vapaaehtoiseen suojeluun ja tehty historiallisen suuri vanhojen metsien suojelupäätös valtion mailla.
Joten pidetään järki päässä ja turvataan metsien kestävä käyttö ja hoito sekä luonnon monimuotoisuus myös tuleville sukupolville.
Kolumnin kirjoittaja on kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja maa- ja metsätalousministeri.Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
