Satavuotias Suomi porskuttaa

Sain tällä viikolla jälleen kunnian puhua kaikille Suomen suurlähettiläille, jotka joka syksy kokoontuvat viikoksi Helsinkiin. Siinä on aikamoinen valiojoukko. Suomen silmät ja korvat maailmalla. Ensimmäinen rajapinta Suomeen omissa maissansa. Ei ollut ensimmäinen eikä toivottavasti viimeinenkään kerta kun seisoin tämän joukkion edessä. Mutta tänä vuonna jotain oli muuttunut. Minussa. Suomessa. Ja maailmassa.

Aiemmin puhuessa on ollut monta hattua: pääministerin sijainen, Eurooppa-ministeri, puoluejohtaja, ministeriryhmän puheenjohtaja. Nyt hattuja oli yksi ja ainoa – ulkoministerin.

Viikko sitten tapahtuneet Turun veriteot osoittavat, että joudumme kohtaamaan terrorismin myös täällä. Omassa maassamme. Satavuotias Suomi on kuitenkin rakennettu laillisuuden perustalle. Olemme oikeusvaltio. Vain oikeusvaltiona voitamme terrorisminkin ja sellaisena voitamme varmasti.

Muutos maailmassa on pysyvää. Siihen tämä vuosi ei ole tuonut muutosta. Eivätkä tuo seuraavatkaan. Voimasuhteet ovat voimakkaassa muutoksessa. Venäjästä on tullut kansainvälisen järjestyksen haastaja. Kiinan nousu on ollut pidempään kovassa käynnissä. Siitä puhutaan, mutta emme vielä tiedä minkälaisen paikan se ottaa ja saa kansainvälisessä järjestelmässä.

Väestönkasvu asettaa meille uuden mittaluokan haasteita. Olen itse syntynyt kolmen miljardin ihmisen maailmaan. Kohta meitä on kahdeksan miljardia.

Usein on käynyt niin, että kun voimasuhteet muuttuvat, niin maailmalla kolisee, kun valta hakee uutta uomaansa. Maailma pitää nähdä kokonaisena ja ymmärtää se tosiasia, kuinka pitkiä ketjuja syy-seuraussuhteet ovat. Se tapahtumaketju, jossa meille ilmaantuu pakolainen Haaparannan sillalle, alkaa hyvin kaukana omilta rajoiltamme. Ihminen ei ole koskaan ongelma, hänen tilanteensa on.

Tänä vuonna juhlistamme satavuotiasta Suomea. Asemamme on vahva. Meitä halutaan kuulla ja tavata. Suurvalloissa asti. Se on todella hyvä asia. Keväällä Kiinan presidentti pysähtyi Suomessa matkallaan Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Trumpia. Heinäkuussa kävi Putin. Nyt Suomen presidentti on kutsuttu Valkoiseen taloon.

Eivät nämä vierailut synny tyhjästä. Suomi on kansakuntana kulkenut upean matkan, vaikeuksista voittoon. Köyhyydestä kehityksen kärkeen. Olemme rakentaneet hyvää yhteiskuntaa ja saavuttaneet vakaan kansainvälisen aseman. Kysyjille kerromme miksi. Demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, tasa-arvo, humanismi. Omat arvot kirkkaana mielessä. Kristinuskon opetukset mukaan lukien.

Suomen juhlavuoden teema on yhdessä. Onko se näkynyt? Olemmeko muistaneet sen? Erityisen tärkeää se on niinä aikoina, kun olemme kaikki tunteneet samaa surua. Suomi on hyvä maa.

Syksyllä eduskunta palaa remontoituun parlamenttitaloon. Pressut on jo poistettu. Juhlavuoden ja vahvistuvan kansainvälisen asemamme lisäksi tämä vuosi tulee jäämään poliittiseen historiaan muutenkin. Eduskuntapuolueiden kirjo uudistuu, kunhan Sinisen tulevaisuuden kannattajakortit on kerätty. Siinä on mahdollisuus johonkin ihan uuteen. Tuoreeseen. Se on nuorempien nyt etsittävä. Niin kauan kun äänestysprosentti Suomessa keikkuu seitsemässäkymmenessä, on aina tilaa uusille ajatuksille. Sininen tulevaisuus on sitä varten. Tapasin tiistaina pari herraa Salosta. Tapio Huttunen ja Kalevi Satopää toivat minulle 334 täytettyä kannattajakorttia. Esimerkin voima.