Tapa tuijasi ja istuta tilalle jotain kiinnostavampaa
Jokainen suomalainen saa äidinmaidossa tietotaidon siitä, että tuijat pitää muistaa suojata kevätauringolta, toteaa MT:n toimittaja kolumnissaan.
Tuijien sanotaan olevan helppohoitoisia, mutta onko helppoa hoitoa se, että peittelyrumban joutuu toistamaan keväästä toiseen. Kuva: Säde AarlahtiMeitä suomalaisia yhdistää moni asia. Me pidämme salmiakista ja olemme katsoneet Kummelia. Lähes kaikki muistavat Seppo Rädyn ja Matti Nykäsen legendaarisia fraaseja, vaikkemme olisi edes eläneet noiden ikonisten urheilijalegendojen aktiiviuran aikana, jolloin fraaseja tv-haastatteluissa ladeltiin.
Tiedämme punaisen maidon rasvaprosentin ja missä grillimakkarassa on eniten lihaa.
Näiden ja monien muiden äidinmaidossa meille tarttuneiden tietojen lisäksi on yksi tiedonmurunen, ja väitän, että sen tietävät vain suomalaiset. Ja valehtelematta joka ikinen meistä.
Nimittäin sen, että tuijat pitää muistaa suojata kevätauringolta. Tieto on voinut vuotaa tosin myös ruotsalaisille ja norjalaisille puutarhaihmisille, mutta tuijien suosio kyseisissä maissa ei ole tiedossani.
Veikkaan, että tuijat ovat meillä samanlaista kansallishulluutta kuin mämmi, vispipuuro ja maksalaatikko.
Meistä jokainen pystyy myös kertomaan, miksi tuijat pitää suojata. Kun kevätaurinko alkaa porottaa ja maa on jäässä, kasvi haihduttaa, mutta ei saa vielä maasta vettä juuristonsa avulla. Suojan voi poistaa, kun maa sulaa.
Prosessi toistetaan joka kevät istutuksesta lähtien muutaman vuoden ajan. Muuten lopputuloksena on vähintään toiselta sivulta tummanvihreän sijaan ruskea tuija.
Tuijien puolustuksesi on tosin sanottava, että suojaustarve koskee myös muita kasveja, jotka pitävät talvella havunsa tai lehtensä. Mutta itse en ainakaan osaa nimetä muita.
Miksi suomalaiset ovat niin hullaantuneita tuohon verrattain huonosti pohjolaan sopeutuneeseen havujen rahvaaseen? Sen sanotaan olevan helppohoitoinen, mutta onko helppoa hoitoa, että hillitön peittelyrumba tehdään joka kevät paksussa lumihangessa rämpien. Toisaalta, jos haluaisit tappaa väärään paikkaan eksyneen tuijan fataalilla kevätauringolla, se ei takuuvarmasti onnistu.
Syy on varmaan sama kuin sisustuksessa, jossa suositaan edelleen vaaleita sävyjä ja kliinisiä pintoja. Kaikenlaista persoonallisuutta vältellään puutarhassakin.
Kun tapetit kerran uusitaan, on niiden oltava neutraalit. Väreihin kun kyllästyy nopeasti, ja olisihan se kamalaa tapetoida sama seinä viiden vuoden päästä uudestaan.
Asumus ja piha-alueet on pidettävä koko ajan ”myyntikunnossa”. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin oma elämä kääntyy ehtoolle, ja perikunta joutuu myymään tuvan. Sellaisessa tapauksessa hyvin hoidettu tuija-aita pihassa antaa ryhdikkään ensivaikutelman, josta ostajaehdokas jo tietää, että talon skandinaavisen sisustuksen kulmakiviä ovat keittiön pöydän yllä valaiseva Lokki, makuuhuoneen seinää koristava makramee, olohuoneessa nököttävä harmaa sohva sekä Ikea-sohvapöytää somistavat Iittala-tuikut ja Aalto-maljakko. Huonekasvien virkaa toimittavat peikonlehti, viirivehka ja anopilta leikkisänä tupaantuliaislahjana saatu anopinkieli.
Kannattaakin olla nyt hyvissä ajoin liikenteessä tuijien suojauksen kanssa, ettei kevätaurinko pääse yllättämään. Mutta senhän jo tiesitkin. Toisaalta voit yrittää tänä keväänä tappaa tuijasi ja istuttaa tilalle jotain kiinnostavampaa.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







