Suomen koronastrategian tavoitteet on kirkastettava

Eräät suomalaiset asiantuntijat, yhteiskunnalliset vaikuttajat, lääkärit ja kansalaiset ovat allekirjoittaneet Suomessakin julkisuudessa olleen Great Barrington -julistuksen, jossa peräänkuulutetaan normaali­elämään paluuta ja riskiryhmien kohdennettua suojelemista koronaviruspandemiasta vapautumiseksi. Julistus perustuu tieteellisesti, taloudellisesti ja eettisesti arveluttaviin lähtökohtiin ja perustelemattomiin oletuksiin.

Julistuksen mukaan erilaiset sulku- ja rajoitustoimet – erityisesti yhteiskuntien täys­sulut eli lockdownit – ovat ”pysyvä” tila, toimiva rokote saadaan suurella varmuudella kohtuullisessa ajassa, riskiryhmiä pystytään suojelemaan huomattavasti tehokkaammin ja epidemialle voidaan määrittää optimaalinen leviämisvauhti, kun vähäriskisempi väestönosa ottaa taudin vastaan.

Todellisuudessa täsmä­rajoitukset ja -sulut pahimmilla epidemia-alueilla voidaan toteuttaa viikoissa, toimivasta rokotteesta ei ole varmuutta, ja riskiryhmien suojelu ja epidemian ohjaaminen ovat osoittautuneet taudin erityispiirteiden takia hyvin haastaviksi.

Vielä alkuvuodesta taudin tukahduttamista pidettiin mahdottomana, jonka vuoksi Suomessakin uskottiin, että taudin leviämistä voi vain hidastaa ja ohjailla. Tämä siitä huolimatta, että WHO:n ja Kiinan yhteisraportti helmikuun lopulla vahvisti tukahduttamisen olevan mahdollista.

Strategisen ajattelun puute ja kykenemättömyys muuttaa vanhoja ajatusmalleja uuden, tuntemattoman uhan edessä ovat leimanneet länsimaiden suhtautumista pandemiaan. Aasian maat, jossa pandemian­torjuntavalmiudet olivat valmiina, ovat onnistuneesti pakottaneet taudin perääntymään.

Muun muassa Hong Kong, Singapore, Japani, Vietnam ja Uusi-Seelanti ovat eri tavoin osoittaneet, että koronavirus­taudin tukahduttaminen on paras keino suojella sekä terveyttä, että taloutta. Virusta ei päästetä maahan ja jos se pääsee livahtamaan terveys­turvallisuuden suojelukerrosten läpi, se tukahdutetaan välittömästi uudelleen. Oikea tahto­tila, visio ja määrätietoinen toiminta yhdessä aiempien epidemiakokemusten kanssa ovat olleet menestyjämaiden selkäranka.

Great Barrington -julistuk­sessa esitetty näkemys on vanha ajatus: väestön immuniteetin kasvattamisella saavutettava luontainen laumasuoja. Myös suomalaiset poliitikot ja asiantuntijat esittivät tätä tapaa epidemian alkuvaiheessa.

Koronan infektiokuolleisuus (IFR) on osoittautunut huomattavasti korkeammaksi ja levinneisyys paljon matalammaksi kuin ne luvut, joihin laumasuojaan tähtäävät ennustearviot ovat eri vaiheissa perustuneet.

Ajatus, että taudin voisi ajaa kohdennetusti väestön läpi laumasuojan toivossa, on järjetön ja kauhistuttava. Nuorten laajamittainen sairastuminen johtaisi hoitopaikkojen täytty­miseen ja muun terveyden­hoidon vaarantumiseen. Kuolleisuus ja pitkäaikais­sairaiden määrä voivat nousta tilanteessa lukemiin, joita kenenkään ei pitäisi hyväksyä.

Laumasuoja ilman rokotetta saavutetaan hyvin hitaasti, jos milloinkaan. On edelleen epävarmaa, muodostuuko koronalle ylipäätään pitkäaikaista immuniteettia, jolloin pitkittyvän laumasuojan tavoittelussa moni saattaisi sairastua toistuvasti. Vaarana on, että koronavirus muuttuisi tämän seurauksena endeemiseksi, ja jäisi kiertämään yhteisössä pysyvästi, aiheuttaen toistuvia sairastumisia ja kuolemia.

Suomi onnistui lähes tukahduttamaan taudin leviämisen, kiitos kevään rajoitusten, sekä kansalaisten ja elinkeinoelämän vastuullisen käyttäytymisen. Valmiuslain päätyttyä ei kuitenkaan kyetty oikeasuhtaisiin ja -aikaisiin koronatoimiin varsinkaan alueellisella tasolla, jonka seurauksena maassamme käynnistyi epidemian toinen aalto.

Suomen koronastrategia ja sen tavoitteet on kirkastettava, ja niistä tulee viestiä täsmällisesti. Koronatoimien johtaminen edellyttää päättäjiltä parempaa alueellista tilannekuvaa. Jäljittäminen, testaus ja eristäminen eivät yksinään riitä, elleivät ne johda jatkuvaan oppimiseen ja parantamiseen.

Eksponentiaalisen leviä­misen vauhtia ei pystytä turvallisesti säätelemään, eikä yhteiskuntamme kestä jatkuvaa epävarmuutta.

Laumasuoja ilman rokotetta on koronavirustaudin kohdalla järjetön ajatus. Se on ristiriidassa ihmisoikeuksien, lainsäädännön, nykytieteen ja etiikan kanssa. Tiedämme nyt, että laumasuojan tavoittelu on sekä inhimillinen että taloudellinen katastrofi, eikä sellaisen ehdottamista voi enää selittää tietämättömyydellä. Hallittua leviämistä väestöimmuniteetin toivossa ei voi hyväksyä.

Tavoitteenamme pitää olla turvallinen arki, eikä sellainen uusi normaali, jossa tartuntavaara vaanii jokaisessa kohtaamisessa.

Laumasuoja ilman rokotetta on koronavirustaudin kohdalla järjetön ajatus.