Rahkasammalten kasvatus voisi korvata kasvuturpeen

Kasvuturpeen vaihtoehdoksi on esitetty rahkasammalen keräämistä, mutta toiminnan kohdistuminen ojittamattomille suoalueille on kestämätöntä.

Lapin eteläpuolella turve­maista noin 75 prosenttia on ojitettua ja vain noin 10 prosenttia on ojittamattomia avosoita, jotka soveltuisivat helpoiten keruuseen. Tässä tilanteessa sammalen keruuta on syytä tarkastella kriittisesti, vaikka se olisikin sammalen uusiutuvuuteen perustuvaa.

Luonnollisten esiintymien keräämistä parempi vaihtoehto olisi kasvatus. Erityisen lupaavia kokemuksia on saatu metsäojitettujen soiden ennallistamisesta. Soita on ennallistettu jo 30 000 hehtaaria, ja toiminnan tuloksellisuus perustuu pitkälti rahka­sammalten palautumiseen.

Ojitetuilla soilla on aina jäljellä rahkasammalia kasvun käynnistymiseen. Noin kymmenen vuoden kuluttua ennallistamisesta sammalmassa vastaa luonnontilaista, eli menetelmä soveltuu myös sammalten tuotantoon.

Viime vuonna Suomessa ennallistettiin yli 3 000 hehtaaria soita. Vastaavan mittakaavan vuotuinen sammalkasvatusten perustaminen ojitetuille soille mahdollistaisi kasvu- ja ympäristöturpeen korvaamisen kymmenessä vuodessa.

Ennallistaminen maksaa noin tuhat euroa hehtaarilta. Kymmenen vuoden kierrolla tarvittaisiin siis noin 30 000 hehtaaria kasvatusalaa ja perustamiskustannukset olisivat tämän mukaisesti kokonaisuudessaan noin 30 miljoonaa euroa.

Soiden ennallistamis­menetelmän kehittämiseksi on tehty paljon kehitystyötä. Tieto on vapaasti saatavilla rahkasammalten kasvatukseen. Menetelmä suojelisi turpeen hiilivarastoa ja parantaisi suokokonaisuuksien vesitaloutta ja luontoarvoja.

Sammalen ohella voitaisiin tuottaa myös muita suokasveihin perustuvia tuotteita, kuten tupasvillakuitua. Ennen kaikkea itse rahkasammalella olisi kestävästi tuotettuna lisäarvoa turpeeseen verrattuna. Elävän suoekosysteemin tarjoamia mahdollisuuksia tulisi hyödyntää mieluummin soiden tilaa parantaen kuin heikentäen.