Suomen luotava itselleen uskottava strategia

Sotien lopputulos on ennustettavissa pelkkien numeroiden perusteella silloin, kun osapuolet valmistautuvat taistelemaan samoilla taktiikoilla, yhdenmukaisilla organisaatioilla ja samanvertaisilla aseilla. Voittajaksi selviytyy se, jonka voimavarat riittävät kauemmin.

Tätä tosiasiaa pitävät strategit ja sotien tutkijat itsestäänselvyytenä. Ovathan sodat osoittaneet sen kiistatta oikeaksi. Mutta Suomessa tähän teoriaan ei luoteta. Itsenäinen ja uskottava puolustus kuvitellaan saavutettavan 64:llä ylivoimaiseksi mainostetulla monitoimihävittäjällä mutta muuten samantapaisilla menettelytavoilla, joita vastapuolikin tulisi käyttämään.

Alivoimainen Suomi ei pystyisi voittamaan Venäjää rajoittamattomassa sodassa, jota käytäisiin ihmisuhreista ja kalustotappioista välittämättä. Suomen väestöpohja ja kansantalous eivät riitä luomaan tavanomaisin asein aikaansaatavaa pidäkettä. Sen takia maanpuolustuksemme kaipaakin uutta strategista ratkaisua, joka saattaisi löytyä hybridisodasta ja kodinturvajärjestelmästä.

Meidän ei tulisi rakentaa sotilaallista pelotettamme siinä uskossa, että uudet amerikka­laiset monitoimihävittäjät tulisivat peittoamaan vastapuolen koneet mennen tullen. Vaikka F-35:t edustavat viidettä hävittäjäsukupolvea, olisi matemaattisesti mahdotonta, että 64 konetta selviäisi voitta­jana kaksintaistelussa 2 000 hävittäjän kanssa, olkoot omat koneemme miten kehittyneitä tahansa. Kannattaa muistaa, että maailman kymmenen nopeimman hävittäjämallin joukkoon mahtuu kuusi venäläiskonetta.

Toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi useisiin pikkuvaltioihin. Niistä esimerkiksi Hollanti ja Belgia olivat huolehtineet maanpuolustuksestaan mallikkaasti. Molemmilla mailla oli koulutettu armeija ja korkeatasoinen aseteollisuus sekä valmius aloittaa puolustus­taistelu perinteisten sodankäyntioppien mukaisesti. Ei auttanut, vaikka Ranska ja Iso-Britannia kiiruhtivat apuun. Natsi-Saksan ylivoima oli niin musertava, että pikkuvaltioiden vastarinta lamaantui kahdessa viikossa.

Ainoa poikkeus hyökkäyksen kohteeksi joutuneista pikkuvaltioista oli Suomi. Sen lyöminen ei onnistunut Neuvosto­liitolta, joka oli sotilaallinen mahtimaa Euroopassa.

Näin siitäkin huolimatta, että Suomen strategiana talvisodassa oli taistella lähtö­kohtaisesti saman kaavan mukaan, jota muutkin Euroopan pikkuvaltiot noudattivat. Niinpä oma päämajamme kuin koko maailma yllättyivät, kun selvisi, että suomalaisten omaksuma talvitaistelu­taktiikka puri hyökkääjään. Se oli strateginen yllätys.

Toinen strategisesti ratkaiseva tekijä oli suojeluskunnat. Valtiovalta oli suunnannut varustelurahat laivastoon ja laiminlyönyt maavoimien aseistamisen. Kenttäarmeijamme yhdeksästä divisioonasta yksikään ei ollut määrävahvuinen. Suurimmat puutteet olivat raskaissa aseissa sekä panssarin- ja ilmatorjunnassa. Kivääreistä käyttökelpoisimmat kuuluivat suojeluskuntalaisille, jotka olivat rauhanajan harjoituksissa kehittyneet taitaviksi tarkka-ampujiksi.

Heidän taitonsa huomattiin myös hyökkääjän puolella. Yhteinen piirre puna-armeijassa taistelleiden talvisodan veteraanien kertomuksissa onkin kauhunsekainen kunnioitus suomalaisten kivääritulta kohtaan. Maine kantautui Stalinille asti. Hänen tiedetään suunnitelleen suojeluskuntalaisten teloittamista heti, kun Suomi olisi vallattu.

Nyt meiltä puuttuu tärkeä strateginen tekijä – suojeluskunta. Sen jättämää aukkoa ei korvata uudella taistelutavalla eikä modernilla tekniikalla. Tämän tosiasian tietää jokainen upseeri, joka ”kovia” suunnitelmia laatiessaan tuskailee silmäparien puutetta vastuu­alueellaan. Miten suuren avun tarjoaisivatkaan minimiin supistetuille maavoimille kodinturvayhdistysten jäsenet, jos heiltä voisi pyytää pieniä palveluksia luottamuksella.

Hybridi tasoittaisi voima­suhteet. Digitaalinen maailma antaisi Suomelle rajattomat mahdollisuudet kehittää omintakeinen strategia hybridipuolustuksen pohjalta. Korkeakoulujemme tietojenkäsittelylaitokset ovat vuosi­kymmenien aikana kasvattaneet maallemme mittavan määrän alan osaajia.

Heidän avullaan ja parin hävittäjän hinnalla puolustus­voimat saisi käyttöönsä atk- ohjelmat, jotka sekoittaisivat täsmäaseiden ohjaimet ja satelliitteihin tukeutuvat navigointijärjestelmät. Hybridi­menetelmien hyväksikäytöllä Suomella olisi edes teoreettiset mahdollisuudet tasoittaa voimasuhteita suurvallan kanssa.

Itsenäinen ja uskottava puolustus kuvitellaan saavutettavan 64 monitoimi­hävittäjällä.