Bensamyynti loppui, kahvio ja korjaamo jäivät

Mauno Isoaho laittaa Minin moottoria. Pian edessä ovat eläkepäivät. 

Ilkka Rehn isännöi TB-huoltoa. Täälläkin vaihdetaan kuulumiset kahvikupin ääressä. Kuvat: jouni hirn 

Entisen Teboilin pihasta ei löydy enää bensamittareita ja tuttuja sinipunaisia värejä. Tyhjä mittarikenttä on karun näköinen.

Vuonna 2010 Teboil irtisanoi yksipuolisesti yhteistyösopimuksen perinteikkään bensiiniaseman kanssa. Toimitusjohtaja Ilkka Rehn toteaa, että yllättävä päätös veti maton jalkojen alta.

”Olimme vain hetkeä aiemmin tehneet Teboilin kanssa aseman kehityssuunnitelman. Ymmärrän siinä mielessä öljy-yhtiön päätöstä, että jatkaaksemme meidän olisi pitänyt investoida uusiin maanalaisiin öljysäiliöihin. Jälkeenpäin laskin, että pihan siivoaminen tuli kalliimmaksi kuin uusien tankkien vaihtaminen”, Ilkka Rehn sanoo.

Rehnin mukaan suuret öljy-yhtiöt pitävät alle miljoona litraa vuodessa myyviä asemia kannattamattomina.

”Muutama vuosi sitten tuli lama ja meidän myynti putosi 850 000 litraan. Jouduimme mukaan alas ajettavien asemien ryppääseen. Meistä tuli harmeja toisillemme.”

Emil Luhtasaaren vuonna 1957 perustamalla asemalla on pitkät perinteet. Huoltamon ohessa toimi pitkään myös autokauppa.

Edesmennyt Luhtasaari tunnettiin Etelä-Pohjanmaalla etevänä autokauppiaana, joka myi Ladaa tai Austinia liukuhihnalta.

Perheyrityksessä on tehty kaksi sukupolvenvaihdosta. Viimeksi vuonna 2003, jolloin asema siirtyi Ilkka Rehnin vaimolle Marjo Rehnille.

Kun bensahanat lakkasivat toiminasta, Rehnit meinasivat lopettaa koko huoltamon. Hetken mietittyään he päättivät jatkaa kahvilan ja autohuollon pitoa. Päätökseen vaikutti osaltaan paikallisilta ihmisiltä saatu tuki.

”Kanta-asiakkaamme säikähtivät, että baarikin menee kiinni. Jotkut käyvät tällä kolmekin kertaa päivässä tapaamassa tuttujaan. Vasta bensamyynnin loputtua ymmärsimme, kuinka tärkeä paikka on kyläläisille.”

Liikennevirta valtatie 66:lla on katkeamaton. Päiväsaikaan moni ohikulkija on matkalla lähellä sijaitsevaan Tuurin kyläkauppaan.

Veljekset Keskisen huokeat polttoainehinnat ovat laittaneet lähiseudun huoltoasemayrittäjät ahtaalle: bensiiniä myydään nollakatteella tai jopa tappiolla.

”Olisimme investoineet uusiin polttoainetankkeihin, jos meille olisi jäänyt kaksi senttiä litralta voittoa. Laskin kuitenkin niin, että vaikka myisin paikkakunnan kalleinta bensaa, saisin kuusi senttiä takkiini”, Rehn valottaa kilpailutilannetta.

TB-huollon pelastus on kannattava kahviotoiminta. Tuore kahvi, pulla ja höyrymakkarat tekevät kauppansa aamuvarhaisesta alkuiltaan.

”Kotijuustoakin menee paljon, koska monet asiakkaamme ovat ruvenneet karppaamaan.”

Yritys työllistää kaksi ulkopuolista työntekijää, kun parhaimpina aikoina pelkästään autokorjaamossa työskenteli kymmenkunta asentajaa ja rasvaria.

Viime vuodet korjaamo on ollut Mauno Isoahon, 62, vastuulla. Ensi vuonna ”Manukin” jää eläkkeelle.

Perinteiselle autopajalle riittää edelleen kysyntää.

”Emme omista tietokoneita ja testereitä, mutta teemme peltihommia ja muuta käsin tehtävää huoltotyötä. Meidän korjaamolla voi vielä nähdä haalaripukuisen ja mustakätisen autoasentajan tekemässä oikeasti jotain”, Rehn myhäilee.

Yhdeksän vuotta asemaa pyörittäneen Rehnin mukaan yrityksen tulevaisuus on täysin avoin. ”Luhtasaaren Teboilin” kiinteistö ja tontti ovat olleet jonkin aikaa myytävänä.

”Ajastus vapaasta viikonlopusta on ruvennut kiehtomaan minua. Olen myös miettinyt, että millä tapaa yrityksen saisi kannattavammaksi, mutta en ole vielä keksinyt sitä”, Rehn pohtii.