Ulkokoirat ansaitsevat parempaa

Ulkokoira elää yksinäistä ja virikkeetöntä elämää tarhassa , eikä sen koppi suojaa kylmältä eikä liioin märältä. Näin siis pahimmillaan Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton kartoituksen mukaan. Liitto kartoitti viime vuoden aikana ulkona pidettävien koirien elämänlaatua. Kartoitus toteutettiin vapaaehtoisille eläinsuojeluvalvojille ja -neuvojille suunnatulla kyselyllä. Suurimpia ongelmia olivat virikkeettömyys, tekemisen puute, epäkelvot kopit ja puutteellinen vesihuolto.

Valvojat ja neuvojat ovat varmasti lähtökohtaisesti kriittisiä, kun vastaavat tällaisiin kyselyihin. Ja hyvä niin. Monella suomalaisella on valitettavan matala itsekritiikki ja kriteerit koiran pitämisen suhteen. Mihin tarpeeseen olen koiran hankkinut, jos sen ainoa tehtävä on ikävästyä yksinäisyyteen ja haukkua itsensä käheäksi?

Olisin todennäköisesti tyytynyt vain nyökkäilemään hyväksyvästi ja ehkä hieman surumielisesti kartoituksesta kertovaa tiedotetta lukiessani, ellei siinä olisi nostettu esiin aihetta ulkona pidettävät koirarodut. Kartoituksen mukaan eläinsuojeluviranomaiset tulkitsevat hyvin eri tavalla koirien turkin säänkestoa ja niiden soveltuvuutta ympärivuotiseen ulkona pitämiseen eri paikkakunnilla. Erikseen mainittiin, että joillain paikkakunnilla ulkona voidaan pitää talvellakin esimerkiksi ohutturkkisia saksanseisojia.

Harrastan itse saksanseisojia, lyhytkarvaisten sijaan karkeakarvaisia. Maininta koirien turkin säänkestosta herätti miettimään koirien ulkona pitämistä ja sitä, miltä asiat näyttävät ja miten ne oikeasti ovat. Osa ihmisistä vetää yhtäläisyysmerkin koirien tarhassa pitämisen ja virikkeettömän elämän välille, osa pitää koirien tarhassa pitämistä jopa eläinrääkkäyksenä. Pelkästään sen perusteella, että näkee koiran tarhassa, ei kannata vetää hätiköityjä johtopäätöksiä sen suhteen miten laadukasta tai lajityypillistä kyseisen koiran elämä on.

Omassa tuttavapiirissäni monilla koirienomistajilla on pihassa koiratarha sekä koppi tai koirille pääsy sisätilaan tarhan yhteydessä. Koirat ovat yleensä omistajien työpäivän ajan tarhassa ja illat sekä yöt sisällä. Minusta tällaiset koirat ovat etuoikeutettuja. Ne pääsevät tarpeilleen halutessaan, ne saavat seurailla pihan tapahtumia, kaivaa maata ja paistatella kevätauringossa sen sijaan, että ne pidättelisivät tarpeitaan päivän ajan, turhautuisivat tekemisen puutteeseen sisällä ja tekisivät tuhoja.

Koska koirat joka tapauksessa ulkoilevat ympärivuotisesti, pitkiäkin lenkkejä, en ymmärrä miksei ohutturkkinenkin koira pärjäisi tarhassa, jos sillä on pääsy lämmitettyyn ja kuivaan sisätilaan? Mahdollisuus olla jatkuvasti sisätiloissa ei ole koiran kannalta mikään onni ja autuus tai tae lajityypillisesti laadukkaasta elämästä.

Rodusta riippumatta mahdollisuus kaivamiseen , pureskeluun ja tarpeiden tekemiseen ilman aikatauluja ovat varmasti tavoittelemisen arvoisia asioita. Kunhan virikkeiden lisäksi laumaeläin saa viettää aikaa ihmisten ja lajitovereiden kanssa. Onneksi valvojien ja neuvojien mukaan ulkokoirien tilanne on vuosikymmenten kuluessa parantunut.