Lobbarin vastuu

Ei ole kuin 10 vuotta, kun turvetta pidettiin uusiutuvana luonnonvarana. Yksityiset ihmiset ovat rakentaneet tulevaisuuttaan turvetuotannon varaan. Onko reilua, että turve onkin päädytty määrittelemään uusiutumattomaksi luonnonvaraksi? Miksi ilmastomuutostulevaisuus yllättää ja usein niin katkerasti?

Turpeen käytön ongelmallisuudesta oli tietoa. Turvealan etujärjestöt kävivät puolustustaistelua. Taitava lobbari luo uskottavan tulevaisuuskuvan oman alansa puolustamiseksi. Alan omat toimijat saattavat olla niitä, jotka näihin tulevaisuuskuviin kaikkein vakaimmin uskovat ja pahimmin pettyvät.

Jos turvealan pienyrittäjät ovat olettaneet alan toimintaedellytysten säilyvän, eikö etujärjestöillä ja toimiala­strategioiden laatijoilla ole vastuuta virhearviostaan?

Yrittäjät ovat herkempiä reagoimaan, mutta usein myös haavoittuvampia, eikä arjessa aina jää aikaa liiketoiminnan edellytysten arviointiin. Jos ja kun yksittäinen yrittäjä kantaa riskit oman liiketoiminta­ympäristönsä muutoksesta, tarvitaan ennakoivaa ja vastuullista edunvalvonta­työtä.

Ilmastonmuutokselle herkistynyt yrittäjyys voisi rakentua seuraavien teesien varaan: 1) Ilmastonmuutos tapahtuu ennakoitua nopeam­min ja torjuntatoimiin joudutaan tarttumaan aiottua rivakammin. 2) Etujärjestöt puolustavat vanhoja asetelmia, ja ovat siksi jäseniään konservatiivisempia. 3) Kaukainen ja epätodennäköinen kannattaa ottaa vakavasti ja lobbarin totuuteen suhtautua varauksella.

Mitä etujärjestöjen ajamia totuuksia pitäisi kyseenalaistaa? Biomassan polttaminen ei edistä ilmastonsuojelua. Sellu­tehtaita, joiden tuotteiden ja sivuvirtojen lyhytikäisyys palauttaa metsiin sitoutuneen hiilidioksidin takaisin ilmakehään, ei pitäisi rakentaa. Matkailualaa ei pitäisi kehittää lentoliikenteeseen nojaten. Maansiirtokoneita ei pitäisi hankkia olettaen polttoaineen alhaisen verokohtelun jatkuvan. Asutusta ei pitäisi rakentaa olettaen liikkumisen säilyvän yhtä halpana. Nämä ovat kuin väittäisi polttoturvetta ilmastokestäväksi energia­lähteeksi.