Yhteistyötä on vaalittava
Suomen politiikkaan on uimassa samanlainen kahtiajako, joka Yhdysvalloissa on edennyt jo pitkälle. Pienessä maassa yhteistyön tärkeyttä ei voi kuitenkaan liiaksi korostaa, kirjoittaa Seppo Kääriäinen kolumnissaan.
Pienellä maalla ei ole varaa katkeraan kahtiajakoon. Kuva: Jaana Kankaanpää11.11.202408:31
Yhteistyöstä puhuminen suomalaisessa politiikassa tuntuu Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkikuohuissa mitättömältä. Suomen tulevaisuudelle yhteistyö on iso juttu. Siksi kirjoitan siitä usein.
Politiikan polarisaatio, linnoittautunut vastakkainasettelu, on meillä alkutekijöissään verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin.
2010-luvulla alkanut leiriytyminen kuitenkin jatkuu ja näyttää tiivistyvän. Näin tässä kolkutellaan ainakin vaalikauden loppuun 2027 asti.
Oikeistoleiri kokoomuksen johdolla pitää valtaa, punavihreä rintama yrittää sitä horjuttaa, ja keskusta näiden kahden puristuksessa nostaa profiiliaan aina kun mahdollista.
Leiriytymiseen liittyy aina syyttely. Puolin ja toisin syytellään sote-ongelmien ohella talouden synkistä näkymistä ja velkaantumisen historiasta.
Talouden kehnot tulokset yli 15 vuoden ajalta antavat herkullista pohjaa syyttelyille. Mutta missä ovat syyttömät?
Puolueiden on syytä olla rehellisiä menneiden kaiveluissa. Katsotaanpa hallitusvaltaa vuoden 1987 jälkeen.
Tuo vuosi on merkkipaalu, sillä tuolloin Suomeen syntyi ensimmäinen kokoomuksen ja demareiden akselin varassa toiminut sinipunahallitus (presidentti Koiviston manuaalisessa ohjauksessa).
Demareiden ja kokoomuksen sinipunahallitus on johtanut Suomea 16 vuoden ajan. Keskustan ja kokoomuksen hallitus on toiminut 12 vuotta. Keskustan ja demareiden hallitus on ollut vallassa 8 vuotta. Ja nyt kokoomuksen ja ps:n oikeistohallitus on toiminut kohta kaksi vuotta.
Kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän vastuussa menneistä, niin hyvässä kuin huonossa. Syyttömiä ei ole.
Kokoomus on ollut vuoden 1987 jälkeen hallituksessa 30 vuotta, keskusta, demarit ja vihreät 20 vuotta, vasemmistoliitto 16 vuotta, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset (ml. siniset) 10 vuotta. Rkp on omassa sarjassaan, 33 vuotta.
Tarkoitan näillä historiaviittauksilla vain sitä, että kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän vastuussa menneistä, niin hyvässä kuin huonossa. Syyttömiä ei ole.
Valtakamppailu kuuluu politiikkaan – on aina kuulunut. Mutta jotain rajaa puolueiden kannattaisi propagandassaan pitää.
Se on vaan niin, että loukkaavat syytökset ja selvät valheet jättävät kielteiset jälkensä puolueiden väleihin. Vastuutonta olisi nyt sulkea yhteistyön ovia harkitsemattomilla puheilla.
Siltojen rakentaminen ei lyö politiikassa leiville. Milloin sovittelua ja siltojen rakentamista korostava puolue on pärjännyt vaaleissa?
Kompromissien hieromista pidetään heikkoutena, vaikka sen pitäisi olla peruskauraa pienen maan politiikassa tässä maailman kolkassa ja jännittyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa.
Jakautunut kansakunta ei kestä maailman myllerrystä. Kriittinen voi ja pitääkin olla alentumatta kuitenkaan leimaamiseen ja vihapuheisiin.
Uusi maailmanjärjestys on muotoutumassa. Maailma ryhmittyy uudelleen. Itä haastaa USA-johtoista länttä. Euroopassa soditaan, ja Lähi-idässä voi roihahtaa isosti.
Euroopan asiat eivät ole kehuttavalla kannalla. Talvella näemme Trumpin politiikan suunnan. Se ei välttämättä helpota eloamme ja oloamme.
Kun muistetaan vielä Suomen omat sisäiset vaikeudet, kaikki syy on välttää tietoista yhteistyöedellytysten vahingoittamista. Suomella on totiset ajat edessään.
Kolumnin kirjoittaja on ministeri.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
