Ajaudumme vihreään energiakriisiin
Suomessa ilmastoviestinnässä sotketaan tietoisesti koko maapallon ja Suomen aiheuttamat päästöt. Uutisoinnissa ja ajankohtaisohjelmissa en ole kertaakaan nähnyt mainittavan Suomen osuutta hiilidioksidipäästöistä. Uutisoidaan kyllä, että meidän päästöt ovat vuodessa noin 44 megatonnia hiiltä. Sitä ei kerrota, että se on vain 0,14 prosenttia maapallon päästöistä. Luku on liian pieni uutisoitavaksi, se ei säikäytä.
Mihin tällä kansan pelottelulla ja harhautuksella pyritään? Tällä siirretään valtaa. Ympäristöpolitiikasta halutaan ensisijainen, määräävä politiikkalohko. Esimerkiksi maankäytön valvonta, joka nyt ulottuu täydellä byrokratialla kaavoitukseen ja rakentamiseen, halutaan laajentaa metsiin ja muuhun maahan. Ensisijainen tavoite lienee, että yksityismetsien hakkuisiin aina tarvittaisiin nöyryyttävä ympäristöhallinnon lupa Helsingistä.
Tärkeässä ympäristönsuojelun viestinnässä on tarkoitushakuisuutta. Kaikessa uutisoinnissa nostetaan aina ensimmäisenä esille kotimaisen maatalouden aiheuttamat päästöt. Toki niitäkin pitää tarkastella, mutta jätetään aina sanomatta, että maatalouden osuus Suomen päästöistä on vain 12 prosenttia. Ne eivät ratkaise mitään.
Energiantuotanto, teollisuus, liikenne sekä asuminen jäävät maininnalle. Niiden osuus on kuitenkin 88 prosenttia. Myös se tosiasia unohtuu, että vuotuisesta Suomen hiilipäästöstä metsät sitovat puolet.
Lähihistoriasta muistamme tuloksellisen ”happosateiden” torjunnan 1980–1990 luvuilla. Päästöt saatiin kuriin uudella tekniikalla, jota alettiin käyttää suurten lämpölaitosten savukaasujen puhdistuksessa. Nyt ilmastoviestintään ei sovi päästöjen vähentäminen savukaasuja puhdistamalla. Siksi savukaasujen puhdistus hiilidioksidista ei ole sopivaa, vaikka se on jo teknisesti mahdollista.
Nyt ajetaan totaalista fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytön kieltoa. Iskusanalla ”vihreä siirtymä” korvataan ne jollakin hienolla, jota ei toki ole vielä keksitty.
Jukka Tuori
agronomi, MMM
Huittinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
