Monia armorikkaita vuosia

Mielipide

2.1.201701:00

Kolumni

Seppo Vuokko

Merkkivuoden aluksi voi toivottaa Suomen tasavallalle monia vuosia perinteisen venäläisen ja myös Suomen ortodoksien käyttämän onnittelulaulun sanoin. Se vastaa läntistä Happy birthday to you -laulua, mutta on paljon monipuolisempi eikä rajoitu pelkästään syntymäpäivien onnitteluihin.

Monia vuosia voi toivottaa missä hyvänsä tilaisuudessa, vaikkapa isäntäväelle vierailun päättyessä. Oikeastaan ainoa paikka, mihin laulu ei sovi, on vankila, sanoi itsekin vankilapappina toiminut Isä Viktor.

Kun laulu esitetään ikääntyville ihmisille, paino pitäisi olla laatua korostavalla armorikkaita sanalla eikä vuosien lukumäärässä. Minun korviini laulu särähtää silloin, kun toivotuksen kohteena on jo vuoteessa viruva vanhus.

Jokaisella lajilla on luonteenomainen elinikänsä. Selkärankaisista lyhyin se on eräillä trooppisilla sadevesiallikoiden kaloilla, jotka elävät vain muutamia viikkoja. Niiden strategia on samanlainen kuin meikäläisten hyttysten: munat jätetään odottamaan sadetta ja sen luomaa uutta allikkoa.

Myös selkärankaisten elin­iän pituusennätys on kalojen hallussa. Arktisten kylmien vesien jäähai eli holkeri voi elää viisisataa vuotta, kenties pitempäänkin. Sekin, että ikäennätykset ovat kalojen hallussa, kertoo niiden monimuotoisuudesta: kalalajeja on enemmän kuin muita selkärankaisia yhteensä!

Ihmisen normaali elinikä on, elleivät sairaudet ja tapaturmat ihmistä ennen aikaisesti kaada, 70–90 vuotta, ja maksimaalinen elinikä, jonka vain poikkeusyksilöt saavuttavat, on noin 120 vuotta.

Lukuisat tutkijat työskentelevät ikääntymisen ja siihen liittyvien vaivojen parissa. Niin kauan kuin tavoitteena on turvata vanhuksille hyvä ja terve elämä, siitä ei juuri ole pahaa sanottavaa.

Mutta monien tutkimusten tavoitteena on pidentää ihmisen elämää kahteen tai kolmeen sataan tai jopa tuhanteen vuoteen – ja tutkijat itse tuntuvat uskovan hankkeittensa reaalisuuteen. Jos tavoite kuulostaa hyvältä, kannattaa hiukan miettiä, mitä yhteiskunnassa tapahtuisi, jos he onnistuisivat.

Jos lisääntymistä ei rajoitettaisi, väkiluku räjähtäisi. Jo nykyisin ihmiskunta käyttää luonnonvaroja enemmän kuin mitä kestävä kulutus sallisi. Ehkä päädyttäisiin jonkinlaiseen yhden lapsen politiikkaan.

Työelämä pitäisi panna kokonaan uusiksi. Mikä mahtaisi olla eläkeikä, jos ihmiset eläisivät keskimäärin kaksisataa vuotta? Eläkeikää pitäisi nostaa kymmenillä vuosilla. Kenties kaikki 70-vuotiaat pitäisi panna koulun penkille oppimaan uutta ammattia toista 40 vuoden työuraa varten.

Työ siirtyy yhä enemmän roboteille. Miten kasvava ihmiskunta, jonka tarvitsee tehdä yhä vähemmän työtä kaiken hyvän saadakseen, käyttäisi aikansa?

Toisaalta pohdinta on tältä osin turhaa. Pitkän iän saavuttaminen olisi todennäköisesti kallista, eikä yhteiskunta kustantaisi sitä kaikille. Siitä eivät pääsisi hyötymään Delhin viemäreitä putsaavat dalitit eivätkä tropiikin auringon alla pähkinöitä kuorivat miehet, jotka eivät yleensä ehdi nähdä edes omia lapsiaan aikuisina.

Ei, pitkän iän tuovat rohdot menisivät yhteiskunnan taloudellisen ja poliittisen eliitin käyttöön. Ehkä maailma jakautuisi monia satoja vuosia eläviin rikkaisiin ja orjiin, jotka menehtyvät viisikymppisinä työn uuvuttamina. Nuorilla ei juuri olisi etenemismahdolli­suuksia, kun vanhat ja kokeneet täyttäisivät kaikki korkeammat paikat. Parin sadan vuoden ikäiset miljardöörit hallitsisivat liike-elämää.

Kuvitelkaa yhteiskunta, jota hallitsevat satoja vuosia Kabilat, Mugabet, Putinit ja al Assadit! Kansa vaihtuu, mutta valta pysyy. Tuhatvuotiselle valtakunnalle voisi tulla aivan uusi merkitys.