Kaksikielisyyden rajaa on järkevöitettävä

Uusi hallitus on mielestäni hakemassa säästöjä monesta varsin järjettömästä asiasta. Suuriin säästöihin olisi ollut mahdollisuus, jos olisi rohjettu puuttua yhteiskunnan isoihin asioihin. Yksi Suomessa suuri ja kallis asia on kaksikielisyys.

En vastusta alueellista kaksikielisyyttä silloin, kun se on todellista. Esimerkiksi täällä Kauniaisissa kaksikielisyys on ihan oikeasti rikkaus.

Se toimii mukavasti, kaikki kunnioittavat toistensa kieliä, ja kukin saa puhua mitä haluaa, ja tulee silti ymmärretyksi. Kauniaisten kolmanneksi suurin kieliryhmä ovat muuten persiankieliset.

Mutta silloin kun kaksikielisyys on vain lainsäädännön epäoikeidenmukaisuuksien aiheuttamaa, kuten esimerkiksi Turussa ja Helsingissä, se on hyvän asian ivaa ja rahan haaskausta. Näistä asioista uuden hallituksen olisi pitänyt rohjeta säästää.

Helpoin tapa säästää, olisi muuttaa kielilain raja-arvoja. Ei ole mitään mieltä siinä, että jos kunnassa on jopa vain 3000 "toisen kotimaisen " puhujaa, niin kunnan on oltava kaksikielinen. Oikeampi raja-arvohan olisi esimerkiksi 20-25 prosenttia väkiluvusta!

Niinikään pitäisi voida yhdistää hallinto-organisaatiot, jopa oikeasti kaksikielisillä alueilla. Miksi pitää olla ruotsinkielisiä ja suomenkielisiä kouluja, mikseivät lapset mahdu samaan taloon, samaan koulutoimeen, saman johdon alaisuuteen? On hirvittävää tuhlausta tehdä kaikki tuplana.

Näitä asioita sotkevalla RKP:llä säätiöineen on aina ollutkin hieman erikoinen käsitys kaksikielisyydestä: se koskee vain suomenkielisiä. Ruotsinkielisten sen sijaan pitää kaikin keinoin välttää kontaktia suomen kieleen ja suomenkielisiin. Tuollainen on RKP:n käsitys "elävästä kaksikielisyydestä"...