Hirviasiaa ja hieman muutakin
Luin lehdestä jokin aikaa sitten, etteivät pohjoisessa metsästäjien ja Rktl:n hirvitiheysnäkemykset oikein kohdanneet. Asiassa ei ole mitään kummempaa, sillä eivät ne tahdo kohdata näilläkään seuduilla.
On mielestäni outoa tämä vähäinen hirvitutkimus. Kymmeniä vuosia sitä on lähetetty jos jonkinlaista seurantakorttia, jota nämä tutkijat, kuka milloinkin, ovat laskeneet taaksepäin, eteenpäin ja vaikka nurinpäin, mutta koko ajan kohtuuttoman epätarkoin tuloksin.
Kun asiaa perätään heiltä, joskus ei ole oikein ehditty tai materiaalia on saatu vähän tai myöhässä. Syy tapahtumiin on osoitettu johtuvan metsästäjistä.
Hirvi on kuitenkin se riistaeläin, jonka ympärillä tapahtuu ylivoimaisesti eniten, niin myönteistä kuin kielteistä eli vahinkoja. Pahimmillaan metsävahingot ovat olleet noin 5 miljoonaa vuodessa, jotka metsästäjät ovat korvanneet.
Heinämiehen järjellä mietittynä olisi oltava sen verran rahaa tutkimuksiin, että tällaiset summat suurimmilta osin voitaisiin välttää. Kaikkea ei mitenkään.
Samaan aikaan susitutkimuksiin on riittänyt rahaa. On voitu lennellä helikopterilla niiden perässä ja jahdata suojelupannoitusta varten. Kuitenkin rahalla mitattavat hyödyt taitavat olla olemattomat.
Jos hirvitutkimuksiin, esimerkiksi pannoittamalla riittävästi ja talvella tehtyihin lentolaskentoihin, panostettaisiin edes saman verran, olisi faktoja edes jokin määrä olemassa. Lentolaskentaa moititaan usein milloin mistäkin syystä. Mutta sieltä nähdyt ja lasketut eläimet ovat faktoja, muulla tavoin on vain arvailtuja numerosarjoja paperilla.
On tullut hieman sellainen tuntuma näistä kaikista tutkimuksista, että ei ole oikein tarkoituksenmukaistakaan saada riittävää tarkkuutta asioihin. Näin voidaan pitää ylisuurta talvehtivaa hirvikantaa, jolla varmistetaan ylisuurille susikannoille yltäkylläinen ruokapöytä.
Metsätuhojahan tekee pääasiassa se ylimääräinen kannan osa. Olen yrittänyt jo useiden vuosien ajan herätellä ihmisiä tällä tekijällä, että ne, jotka vaativat suuria susimääriä, saatettaisiin vastuuseen myös vahingoista.
Näin menetellen tulisi jonkinlaista kohtuutta siihen, että metsästäjät maksavat kaikki vahingot ylisuurien susikantojen suojelijoiden edestä kokonaan.
Itse asun sellaisella alueella, jossa on ollut koko elämäni ajan kaikenlaisia riista- ja petoeläimiä. Minulle avautuu hyvä tutkimusmaasto joka aamu, kun aukaisen ulko-oven.
Ei ihmisen, joka ymmärtää luonnosta jotakin, tarvitse olla yliopiston kirjoilla tai sen käynyt viklonmunittaja. Voi silmät ja korvat olla auki ihan tavallisella heinämiehelläkin. Hän voi olla jopa huomata asioita eri näkökulmasta kuin kivitaloista.
Yhteistyötä kaikilta puolin tarvitaan turvallisemman ja myös maaseudulla asuvan ihmisarvon tunnustamista sekä kuulumista tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat