Miksi Ruotsissa järjestetään vielä raveja?

Ruotsalaisen raviurheilun keskusjärjestö ST on koko koronakriisin ajan lähtenyt kaikessa tiedotuksessaan siitä, että ravien järjestäminen on työtapahtuma, ei urheilutapahtuma joiden järjestäminen on periaatteessa kielletty Ruotsissa. Näin kertoo Kaj Närhinen blogissaan. Kuva: Anu Leppänen

Elämme varsin kummallisia aikoja. Jos joku olisi ennen vuoden vaihdetta sanonut, että Uusimaa eristetään tietulleilla muusta maasta, olisi tätä ollut aika vaikea uskoa. Asiat muuttuvat nopeasti, ja koronavirus on aiheuttanut ennennäkemättömiä vaikutuksia useiden yhteiskuntien arkipäiväiseen toimintaan, aika näyttää kuinka kauaskantoisia nämä vaikutukset lopulta ovat.

Raviurheilu ei ole luonnollisesti jäänyt koronakriisin ulkopuolella ja ravikilpailujen järjestäminen maassa toisen perään on keskeytetty, muttei Ruotsissa. Miksi Ruotsi on käytännössä ainoa maa Euroopassa, jossa voidaan järjestää raveja? Keskeisin syy siihen, että ravikilpailujen järjestäminen on vielä mahdollista Ruotsissa, on luonnollisesti, että täällä valtiovalta ei ole vielä asettanut samankaltaisia pakotteita kuin useimmissa länsimaissa koronaviruksen johdosta. Ilman yleisöä olemme ajaneet raveja siitä lähtien kun yli 500 hengen yleisötilaisuudet kiellettiin.

Nyt perjantaina tosin tuli rajoitus yli 50 hengen kokoontumisen kieltämiseksi, ja olin melko varma, että ravien järjestäminen pysähtyy Ruotsissakin. Mutta näinhän ei käynyt, sillä ruotsalaisen raviurheilun keskusjärjestö ST on koko koronakriisin ajan lähtenyt kaikessa tiedotuksessaan siitä, että ravien järjestäminen on työtapahtuma, ei urheilutapahtuma joiden järjestäminen on periaatteessa kielletty Ruotsissa.

ST:n tiedotus on ollut hyvin onnistunutta vallitsevassa tilanteessa, sillä ravien järjestäminen vallitsevassa koronatilanteessa on ollut useamman ajankohtaisohjelman pääuutisia, ja periaatteessa negatiivisia kommentteja ei julkisuuteen ole juurikaan noussut esiin. ST on seurannut Ruotsissa fiksusti yhteiskunnan rajoituksia, kieltäessään ensin yleisön raveista, ja rajaten pääsyn pois ylimääräisiltä ihmisiltä tallialueelle. Tästä viikonlopusta lähtien ST on määrännyt vielä hieman tiukempia rajoituksia sisäänpääsyn tallialueelle ja me kilpailun järjestäjinä olemme tehneet kaiken voitavamme tartuntariskin minimoimiseksi. Tällä tavoin ruotsalainen raviurheilu on näyttänyt olevansa yksi osa yhteiskuntaa, joka ottaa tautitilanteen tosissaan, ja ravikilpailujen järjestäminen on saanut jatkua yhteiskunnan asettamien reunaehtojen mukaisesti.

Seuratessani Suomen tilannetta, ei mielestäni ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää ravikilpailujen järjestäminen. Tämän saneli valtiovallan määräämät rajoitukset, jotka ovat paljon kovempaa luokkaa kuin Ruotsissa. Suomen Hippos osoitti mielestäni oivallista yhteiskuntavastuuta lopettaessaan ravikilpailujen järjestämisen melko oikeaan aikaan. Kateeksi ei käy muiden maiden ravialan aktiiveja, sillä tulonmenetykset ovat valtavaa luokkaa, ja kukaan ei luonnollisesti tiedä milloin ravikilpailujen järjestäminen on jälleen mahdollista.

Kuinka kauan Ruotsissa saadaan järjestää raveja? Tähän minulla ei luonnollisesti ole vastausta, ehkä saamme ajaa kilpaa koko epidemian ajan. Mutta esimerkiksi tautitapauksien ilmaantuminen ravikilpailijoiden parissa voisi aiheuttaa äkkipysäyksen kilpailutoiminnalle. Epidemian vauhdikkaampi leviäminen voi pakottaa Ruotsinkin viranomaiset loppujen lopuksi tiukempiin rajoituksiin, ja tällöin raviurheilu ei voi kulkea omia polkujaan.

Olen todennut useasti, että niin kauan kuin työnantajani järjestää raveja, on meidän luonnollisesti niin tehtävä. Mutta mikäli ravien järjestäminen loppuu Ruotsissa, olen sataprosenttisesti sen päätöksen takana. Raviurheilu ei voi olla yksittäinen saareke yhteiskunnassa, vaan meidän on seurattava muun yhteiskunnan toimintaa. Aika näyttää mitkä valitut yhteiskunnalliset keinot olivat koronaepidemian torjunnassa parhaat.