Leninin pää

Piirros: Stiina Hovi 

Seuraavan jutun kertojan tunnen hyvin. Hänellä on jonkin verran erikoinen ja huonoksikin sanottu huumorintaju, mutta päättelen seuraavan kertomuksen olevan totta.

Kaverin isän suku on Sakkolasta Karjalan kannakselta. Sakkolan-matkoilla hän oli kiinnittänyt huomionsa siihen, miten Kiviniemen eli Losevon keskustassa osuuskaupaksi tunnistettavan rakennuksen lastauslaiturin sadelipan päällä oli Leninin pää. Oli ollut ties kuinka kauan sekä Neuvostoliiton että Venäjän hallinnon aikana.

Kun kertoja viime kesänä oli taas lähtenyt Karjalan-matkalle, hän oli päättänyt, että jos Leninin pää vielä on paikallaan siellä Sakkolan osuuskaupan takapihalla, sille on tehtävä jotain. Pysti tulisi saada Suomeen, eräänlaisena tuliaisena.

Ja siellähän se edelleen oli. Auton ikkunasta näki, miten Leninin pää edelleen pönötti sadelipan päällä. Rakennuksen piha rehotti täydessä villiydessä. Koko tontti oli aidattu vahvalla lankkuaidalla. Osuuskaupan 1930-luvun SOK:laisessa päädyssä oli iso kyltti, joka asiavenäjäksi kertoi kiinteistön olevan pietarilaisen kiinteistöyrityksen hallinnassa.

No, seuraavana iltana oli tiedusteluretken aika. Perinteisen ilmaisun mukaan seurustelujuomilla oli osuutta asiaan. Tontille oli mahdollista päästä ryömimällä eräästä notkosta aidan ali.

Lääkärin kuvaama ”lievä keskivartalo-obesiteetti” ei haitannut kunniallista kansalaista, jolla oli mielessään projekti. Saman tien hän oli kroolannut aidan ali, kiivennyt hylätyn oven avulla lastauslaiturin sadelipalle ja päässyt kiinni itsensä Leninin pystiin.

Se oli kipsinen rintakuva, yhdeltä reunaltaan hiukan särkynyt, mutta kevyt kantaa. Kaveri sai pystin ehjänä alas ja kantoi sen aidan taakse kohtaan, josta pääsi ryömimään pois. Hälytykset eivät kilisseet eivätkä susikoirat haukkuneet.

Siinä muuten oli kaksi kunnanjohtajaa ja muuta seuruetta paikalla katsomassa, ettei risteävillä kaduilla ollut muita todistajia kuin suomalaisia, mainitsi kertoja.

”Ja olinhan minä paikallisten isäntien järjestämässä banketissa maininnut patsaasta ja varoittanut, että älkää hämmästykö, vaikkei Lenin enää päivystäisi siellä osuuskaupan takapihalla.”

Siihen paikallinen talouspäällikkö oli vastannut, että hän tietää, mitä suomalainen vieras tarkoittaa.

No niin, kaikki tähän asti hyvin. Kun seuraavana aamuna auto ajoi ohi päivän ohjelmaa suorittamaan, oli patsas edelleen paikallaan aidan takana. Kun auto palasi iltaseitsemän maissa, oli patsas edelleen samassa paikassa.

Mutta kun kertojamme illalla yhdentoista maissa ja kylän hyörinän rauhoituttua tallusti paikalle musta säkki taskuun rutistettuna, oli Lenin kadonnut!

Joku muukin, ehkä sikäläinen uusrikas, oli tunnistanut kulttipään ironisen merkityksen. Helppo juttu sinänsä. Päähän pilkotti aidan takaa. Ehkä se oli varomattomasti jäänyt liiaksi näkyviin ja kuka tahansa nelivetomaasturilla liikkuva oli pystynyt kaappaamaan sen autonsa takakonttiin.

Silloin käämit hehkuivat. Harmitti vietävästi. Projekti kun oli ollut onnistumaisillaan, murehti kertojamme edelleen hetkellisen katkeruuden vallassa.

Siihen oli ollut tyytyminen sillä erää. Mutta paluumatkalla auto pysähtyi Viipurin torilla. Pyöreästä tornista palatessa oli erään torikauppiaan pöydällä ollut parikymmensenttinen, metallista valettu Leninin pää. Se oli ollut pakko ostaa. Muuten ei mitenkään, eikä muissa tilanteissa lainkaan, mutta tämän sattumuksen jälkeen Leninin pää sopi tuliaisiin.

Ei haitannut, vaikka tämä neuvostotaiteen tuhansina kappaleina monistama möhkäle muistutti enemmän Jörn Donneria itseään Leniniä. Se nyt oli kuitenkin virallinen Lenin-pysti.

Ihmettelette varmaan, mitä kertoja Leninin päällä teki? Hän sanoo sijoittaneensa sen puutarhaan ison kiven päälle. Siellä se kuulemma tästedes katselee päivästä päivään itsenäistä Suomea. Ja muistanpa toisen lauseen ihan jutun lopusta: ”Siellä se Lenin on ihan pihalla!”

Huomannette nyt kertojan erityisen ja huonon huumorintajun.

Entä mitä on tuo ”ironinen suhde kulttipäähän”, kysyin vielä, kun halusin pitkittää tarinaa.

”No se nyt on sitä samaa kuin kirjailija Pentti Saarikoskella, joka kirjoitti ’katsovansa Leninin pään ohi ulos’.”

Vapaus oli Saarikoskellekin kaikkia ideologioita suurempi.

JUHA KUISMA