Verinen, mutta rentouttava kokemus

Ymmärtääkseni mistä on kysymys, päätän kokeilla verikuppausta itse.

Ennen kuppausta kuppari tiedustelee sairauksistani. Niitä ei ole. Saan kevyen ylävartalohieronnan. Aro-Heinilä huomaa istumatyöläisen kireän hartianseudun. Usean tunnin autolla ajo ja lyhyet yöunet jumittavat kroppaa entisestään.

Olen kuitenkin toimintakykyinen, enkä koe ruumiini erityisesti kaipaavani hoitoa. Riittävästi liikuntaa ja unta vain.

Asetun kuppauslavitsalle ylävartalo paljaana. Selkääni ja hartioihin asetetaan kuppaussarvet (muovia) luomaan ihoon pintapainetta. Sarvet ovat paikoillaan hetkisen, ja sitten ne otetaan yksi kerrallaan pois. Hanna Aro-Heinilä hakkaa pienellä kuppauskirveellä sarvien alta paljastuvia kohtia. Nakuttava toimenpide tuntuu, muttei satu.

Reikien teon jälkeen haava-alueen päälle asetetaan sarvi uudelleen. Sarvet alkavat täyttyä verellä. Tämän tosin näen vasta jälkikäteen kuvista. Verenvuoto ei oikeastaan tunnu miltään, ehkä vain hieman nipistävältä.

Mieleni on virittäytynyt mullistavaan kokemukseen, mutta en pysty rentoutumaan. Kuvaustilanne häiritsee. Pidämme kuppaushoidon lyhyenä ja ”kevennettynä”, sarvia on vain kuusi. Hoito tehdään vain selkään, ei lainkaan vartalon etupuolelle.

Sarviin kertynyt veri valutetaan kaarimaljaan. Verta on muutama desilitra. Hätäilen, haiseeko vereni pahalta, mutta turhaan. Terveen ihmisen verta, kansanparantaja toteaa. Klönttejä kuitenkin on.

Selkäni pestään ja saan pukea päälleni. En tiedä, miltä tuntuu. Tavalliselta. Jännityksen purkauduttua vähän naurattaa. Selässä on pyöreät verestävän jäljet kuppaussarvista. Itse haavat parantuvat saman tien.

Pitkän ajomatkan jälkeen olen kotona vasta iltamyöhällä. Nukun kuin tukki, unia näkemättä. Herään aamulla ilman päänsärkyä. Se on ollut pitkään jatkuneiden hartiakipujen vuoksi harvinaista.

Kuulostelen itseäni. Olen pirteä vähistä yöunista huolimatta. Jumitan koneen äärellä, mutta jaksan pitää ruotoni suoremmassa. Vai kuvittelenko vain?

Käyn lenkillä. Katson kylpyhuoneen peilistä selkääni, jota koristavat punaiset jäljet. Näky on jotenkin mystinen. Ajattelen, että voisin kokeilla verikuppausta toistekin. Ilman kuvaajaa, ajan kanssa, rauhoittuen sen jälkeen saunan hämärässä.

Tuntuu, että olen ollut hetken verran osana ikiaikaisten perinteiden jatkumoa.