Jouluihminen loistaa itsekin, kun saa valmistella joulua.
Tule joulu omanlainen
Elina Teerijoki bongaa vanhoja koristeita kirpputoreilta ja joskus roskalavoiltakin.
”En ole kovin innokas enkä taitava askartelija, mutta onneksi on helppojakin jouluaskarteluita. Nitoja pysyy kädessä kaikilla.”
Vuosien ajan tuttavat vähän naureskelivat turkulaiselle Elina Teerijoelle, kun tämä asetteli jouluvalot ikkunaan jo aikaisin syksyllä.
”Nykyään, kun kausivaloiksi sanotut valot ovat suosittuja, ei minunkaan tarvitse niin paljoa hävetä”, hän sanoo. ”Minun valoni tosin eivät ole mitään kausivaloja, vaan ihan rehellisiä jouluvaloja”, hän lisää.
Elina Teerijoen joulu alkaa aina aikaisin ja kestää pitkään. Freelancetoimittajana ja tietokirjailijana työskentelevä nainen haluaa valaista ja värittää pitkän kaamoskauden.
”Minulle joulunaika on keskitalven juhlaa. On hienoa, kun tätä pitkää, vähän ankeaakin alkutalven ajanjaksoa voi koristaa ja juhlia.”
”Mieluiten teen joulua jo pitkään ennen varsinaisia pyhiä, jotta tunnelma säilyisi mahdollisimman kauan. Juhla huipentuu varsinaisen joulunajan pitkiin vapaisiin, aikatauluttomuuteen ja lepoon.”
Teerijoki on juuri saanut valmiiksi kirjansa Hopeapeilin joulu. Hopeapeili-nimi tulee Teerijoen samannimisestä blogista, jossa keskiössä on vintagemuoti ja erilaiset retrosuosikit. Myös kirja ammentaa menneestä.
”Minulla on ihania joulumuistoja oman lapsuudenkodin ja mummolan jouluista Kemissä. Kannan niistä yhä muistoja ja elementtejä mukanani, vaikka olenkin jo vuosien ajan viettänyt joulut oman uusperheeni parissa Turussa.”
”Suurimman visuaalisen inspiraationi saan kuitenkin 1950- ja 60-luvulta. Pidän sen ajan koristeista ja kuoseista. Kuvailen tyyliäni kerrokselliseksi. Hengelliset perinteet eivät jouluuni kuulu.”
Hopeapeili-blogiaan Elina Teerijoki kuvaa hybridiksi. Se ei ole pelkkä muotiblogi, vaan mukana on annos muodin ja tyylien historiaa.
Myös hänen joulukirjassaan esitellään entisajan joulukoristeita ja avataan jouluperinteidemme syntyä. Vintage ja retroilu ja ”vanhojen romujen keräily” ovat Teerijoelle tapa harrastaa historiaa.
Vaikka ajat ovat muuttuneet, monet jouluperinteet istuvat meissä syvällä. Ei aina hyvällä tavalla:
”Moni potee valtavaa joulustressiä. Se juontuu talonpoikaiskulttuuristamme, jossa joulun laittamisella ja erityisesti siivoamisella oli valtava merkitys. Joulunaikaan satsattiin, koska vuoden mittaan hengähdystaukoja arjen työstä ei juuri muutoin ollut. Sen takia osa meistä jynssää jouluksi sitä wc-pöntön takana olevaa laatan saumaa.”
”Itse en kovin paljon satsaa varsinaiseen joulusiivoamiseen. Mutta tiedän ihmisiä, joille siivoaminen joulun kynnyksellä on ilo. Sallin sen tietenkin heille.”
Paljon hyvääkin historiasta ja perinteistä on jouluumme jäänyt. Teerijoki kuitenkin kannustaa luomaan omia jouluperinteitä.
”Meidän joulupöydässä on perinneruokiakin, mutta yhdistämme siihen ennakkoluulottomasti kaikenlaista. Tänä jouluna aiomme kokeilla italialaisen joulupöydän ruokia. Suklaapinaatti kuulostaa kokeilemisen arvoiselta, ehkä”, kirjailija aprikoi.
Elina Teerijoki ei kärsi joulustressistä. Ei, vaikka hän joulun ympärillä paljon askaroikin. Hänen vinkkinsä stressin välttämiseksi on yksinkertainen:
”Aloita valmistelut ajoissa. Itse ostan joululahjoja vaikka elokuussa. Tärkeää on myös luopuminen stressiä aiheuttavista asioista. Ei joulussa ole pakko olla kaikki täydellistä. Jos ei ole aikaa valmistaa kaikkia joulupöydän herkkuja, vaihtaa jouluverhoja ja koristaa pihaa valoilla, ei se haittaa.”
”Kiireiselle neuvon, että satsaa siihen, mikä itsellesi on tärkeintä. Joulutunnelma voi tulla jo pelkästään joululaulujen kuuntelemisesta. Tai siitä, että kulkee kaupungilla katselemassa kauppojen tai naapureiden joulukoristeita.”
”Helpoin joulutunnelman luoja on tämä: himmennä valot ja sytytä kynttilä.”
Oman joulurauhansa Elina Teerijoki saa kotona olemisesta, ystävien ja perheen kesken. Kun ei ole kiire minnekään. Häntä hirvittää, miten paljon toiveita ihmiset lataavat lyhyeen joulunaikaan.
”Moni stressaa siitä, että aaton aikana on ehdittävä anoppilaan ja omien vanhempien luo ja ties minne. Onko kuitenkaan järkeä istua autossa valtaosaa joulusta? Olisivatpa ihmiset armollisempia itselleen.”
Elina Teerijoki ja miehensä Juri Nummelin viettävät joulua mieluusti perheen kesken, mutta myös ystävien kanssa. Kaikkea ei voi ehtiä parin päivän aikana.
”Järjestämme ystäville joulubrunssin joulukuun alussa. Ja jo kolmatta vuotta peräkkäin kavereita kokoontuu meille tekemään joulukarkkeja.”
”Tykkään myös pitää joululahjain paketointi-iltoja Bing Crosbya kuunnellen ja viettää mahdollisimman monet pikkujoulut. Venytän tätä keskitalven juhlaa niin pitkälle kuin suinkin.”
Tästä joulusta Teerijoki-Nummelinin perheessä tulee erityinen, sillä perheen 2-vuotiaalle kuopukselle kyseessä on ensimmäinen ihka oikea joulu.
”Viime vuonna hän oli vielä liian pieni tajutakseen mitään. Nyt hän on jo päiväkodissa laulanut tonttulauluja.”
”On ihanaa nähdä, miten hän pääsee mukaan yhteiseen jouluperinteeseen. Aivan liikutun siitä. Yhtä lailla liikutun joka vuosi koulun joulujuhlassa, vaikka esikoiseni on jo kuudesluokkalainen.”
Elina Teerijoen blogi: www.hopeapeili.blogspot.com
Elina Teerijoki ja Niina Taskanen: Hopeapeilin joulu (132 s). Kustantamo Helmivyö 2016.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
