Ei mitään noloja sydämmii

Se ei todellakaan odota multa mitään hömpötyksiä ensi perjantaina. Se tietää, että amerikkalaishenkiset ystävänpäivätouhotukset on mun mielestä niin ällön imeliä. Niin, ettei se loukkaannu, vaikka oltais kuin ei mitään.

Tosin kyllähän se ilahtuisi, jos mä keksisin jotain hilpeetä, vähän niin kuin läpällä. Huumoria, tiedättehän.

Jotain ihan överii ja hulluu. Tai ihan pientä juttua vaan.

En mä oikeesti aina ymmärrä sitä. Muttei se haittaa. Se ja sen jutut on aina mulle tärkeitä. Mä tiedän, että senkin mielestä mä oon toisinaan aika pöhkö ja intoilen oudoista asioista. Silti se jaksaa mua. Ja on mun puolella.

Sille mun ei tarvii sanoo, että sori ku mä avaudun. Mä tiedän, että se on aina valmis kuuntelemaan.

Niinku mullekin on tärkeetä tietää, miten sillä menee. Se voi aina tilittää mulle. Mitä vaan.

Tietty mä oon joskus ollut sille törppö. On pitänyt pyytää anteeks. Se tietää, etten mä haluu koskaan satuttaa sitä.

Mä voisin antaa sille anteeksi aika isoja juttuja. Mutta se olis kamalaa, jos mä yhtäkkiä huomaisin, etten mä oliskaan sille tärkeä. Että se hylkäisi mut. Sit mä kyllä olisin surullinen.

Mutta ei se koskaan käännä mulle selkäänsä.

Koska se on mun ystävä.

Mia Palokallio