Jyrsijät kuriin!

Tuholaistorjuja Pertti Kauppinen asettaa rotanmyrkkysyötin kerrostalon roskakatokseen. 

Rotta on tehokas lisääntyjä. Pieni populaatio voi hyvissä olosuhteissa kasvaa räjähdysmäisesti. PIXMAC/MICHAEL EATON 

Kissat sen tietävät, miten hiiret ja rotat saadaan pysymään poissa nurkista. Kaikilla ei kissavahtia ole, ja jyrsijöistä saattaa tulla ongelma.

Pertti Kauppisella on haittaeläintorjunnasta pitkä kokemus. Hänellä on alaan erikoistunut yritys Lahdessa ja kädet täynnä työtä. Asiakkaina on niin teollisuuslaitoksia, yrityksiä, maatiloja kuin yksityistalouksiakin.

”Monesti yrityksen kanssa tehdään sopimus esimerkiksi 1–2 käyntikerrasta kuukaudessa, mutta on sellaisiakin paikkoja, joissa käydään useammin tarkistamassa syöttilaatikot”, Kauppinen kertoo.

Kova vahasyötti ei pölyä eikä hajoa ympäristöön. Sen kaurainen maku houkuttelee jyrsijöitä.

”Lukolliset syöttilaatikot voidaan myös kiinnittää seinään; eivät lähde tuulen mukana eivätkä tartu siivoojan harjaan.”

Kulkureitti laatikossa on sen kokoinen, että rotta juuri ja juuri mahtuu kulkemaan läpi. Rotta pääsee pujahtamaan 2,5 sentin raosta, hiiri jopa alle sentin rakosesta.

Torjujan on hyvä tuntea vastustajansa. Rottien kanssa on oltava yhtä ovela kuin ne ovat: laatikot on asetettava niille tutun reitin varteen ja pidettävä samassa paikassa. Rottien nokkeluuteen kuuluu näet epäluuloisuus. Lisäksi ne ovat hyvin nopeita.

Hiiret puolestaan saa helpommin kiinni vaikkapa loukulla, sillä ne ovat uteliaita eivätkä opi välttämään vaaranpaikkoja.

Juuri, kun tuholaistentorjuja pääsee huokaisemaan kesän ampiaisista ja muurahaisista, alkavat syksyn kiireet jyrsijöiden kanssa. Lämmintä suojapaikkaa hakevat niin kotihiiret (Mus musculus) kuin isorotatkin (Rattus norvegicus). Ne ovat ruskeanharmaita otuksia ja ovat maamme toista rottarotua, mustarottaa, yleisempiä. Niitä tavataan kaikkialta maailmasta, mutta erityisen runsaasti Keski- ja Pohjois-Euroopasta.

Kotihiirtä tavataan niin ikään joka puolella maailmaa lukuun ottamatta napaseutua. Suomen kuudesta hiirilajista kotihiiri on se, joka vipeltää asuntoihin sisälle ja nakertaa kynttilät ja saippuat paremman murkinan puutteessa. Juustolla ne herkuttelisivat, jos sitä olisi saatavilla.

Maalla myös metsähiiret pyrkivät syksyllä suojaan lämpimiin tiloihin ja saattavat keksiä rehuvarastot.

Jyrsijät aiheuttavat paljon haittaa. Niiden ulosteiden kautta voi levitä sairauksia aiheuttavia loisia, viruksia tai bakteereja, kuten salmonellaa. Saattaapa hiirulainen päätyä itsekin rehun sekaan. Ne tuhoavat paikkoja jyrsimällä, ja esimerkiksi rotat voivat aiheuttaa sähkökatkoja tai jopa tulipalon vaaran purressaan sähköjohtoja.

Jyrsijöiden on päästävä käyttämään hampaitaan, jotka kasvavat kaiken aikaa.

Rotat elävät yhdyskunnissa. Ne leviävät nopeasti. Naaras tulee sukukypsäksi noin kolmen kuukauden iässä, ja se saattaa saada jopa monta kymmentä poikasta vuodessa. Jos rotat pääsevät leviämään vapaasti, niistä kasvaa äkkiä valtava lauma.

Joskus kuulee puhuttavan puolittain kesyltä vaikuttavasta hiirestä, joka tuijottaa silmät tapillaan lähelle tullutta ihmistä. Rottien kanssa ei neuvotella. Ne jyrsivät tarvittaessa reittinsä vaikka sementin läpi. Rotat haistavat hyvän sapuskan kaverin suupielistä ja seuraavat hajujälkiä apajalle.

Kauppinen sanoo, että karkeasti arvioiden hiiriä on enemmän teollisuuden riesana, rotat ovat vallanneet kaatopaikat. Hiiri väistyy rotan tieltä. Umpikujaan joutuessaan rotta hyökkää.

”Rotta ei nöyrry, se tulee päälle.”

Mies ei juuri rottia näe, vain niiden jättämiä hampaanjälkiä ja jätöksiä, joiden perusteella pystyy tunnistamaan, mikä eläin paikalla on liikkunut. Jos kuolleita rottia löytyy esimerkiksi hajuhaitan perusteella, ne toimitetaan ongelmajätelaitokselle.

Kauppinen sanoo, ettei rottien hävitys ole työtehtävistä karmivinta: hän tekee myös esimerkiksi kalmanpoistoa. Desinfioimaankin hän joutuu toisinaan jos jonkinlaisissa olosuhteissa. Sellaisiin tehtäviin verrattuna jyrsijät, pörriäiset, sokeritoukat ja luteet ovat siistinpuoleista puuhaa.

Kokenutkaan torjunta-ammattilainen ei ole paatunut. Kauppinen tunnustaa, että ihan muutaman kerran mielessä on välähtänyt, että kaikenlaisia keikkoja sitä on tullut otettua. Mutta tunne on mennyt ohi, kun hommaan on ryhtynyt. Työn tietää tärkeäksi, ja se antaa haastetta. Ihmiset ovat hyvin kiitollisia avusta.

”Aina oppii uutta. Näitä asioita ei opi kuin tekemällä.”

Erikoinen työtilaus tuli eräästä kerrostalosta, jossa rotta oli järsinyt vessanpytyn kannen rikki. Eikä asunto ollut alakerrassa.

”Olin minä kerran tilanteessa, että nostin laatikon ylös, ja kolme rottaa lähti siitä menemään. Mutta osasin pysyä rauhallisena”, Kauppinen naurahtaa.

Myrkkyä pitää olla kerralla tehoava annos. Liian pienestä annostuksesta seuraisi hiirten ja rottien tottuminen myrkkyyn ja immuniteetti. Pertti Kauppinen tietää, että hiirenmyrkyn tuotekehitystä on tästä syystä tarvittu.

Kotioloissa myrkkyä laittavan on syytä varoa, ettei myrkkyä pääse kulkeutumaan kotieläinten ruuaksi. Luonnonvaraisten eläinten vahtiminen on mahdotonta, esimerkiksi jokin peto voi syödä myrkkyä nauttineen jyrsijän. Kauppisen käyttämiin syöttilaatikoihin ei kissa mahtuisi.

”Syötti on sellainen, ettei se maita kissoille”, Kauppinen huomauttaa.

Hyvän hygienian ylläpitäminen on hänen yleispätevä neuvonsa välttää hiirien ja rottien aiheuttamia haittoja. Ehjät roska-astiat ovat oleellinen asia, eikä ruuantähteitä pitäisi heitellä maahan. Hän ymmärtää, että jotkut ihmiset kokevat luonnoneläinten ruokkimisen mielekkääksi, mutta asialla on toinenkin puoli.

”Ihmiset eivät huomaa, että ruokkivat samalla rottia.”

TEKSTI: Arja Mattila