Täyskäännös merta päin puhutteli

Kesäkuun Kantrin lähtöjuttu Täyskäännös merta päin oli samalla lehden suosituin juttu. Toiseksi suosituin juttu oli Paimen susien sukua ja kolmantena kolahti Tshernobyl ei unohdu. Myös kaikki muut jutut saivat ääniä. Hauskaa oli se, että moni kertoi lukeneensa koko lehden ja valitteli, että monesta hyvästä oli vaikeaa valita parasta juttua.

Kantrin onnetar arpoi paidat seuraaville:

Harri Kaari, Norinkylä

Riitta Sianoja, Tuiskula

Anna-Liisa Ikävalko, Hämeenlinna

Raija Kalliomäki, Nummijärvi

Marjatta Tossavainen, Niemiskylä

Kesäkuun paras juttu oli Täyskäännös merta päin. Jutussa tuotiin hyvin esille ihmisten riittämättömyys nykyisessä hoitotyössä liian kiireen edessä. Vaikutuksen teki uskallus vaihtaa ammattia vielä viisikymppisenä, eikä helpompaan, vaan todella haastavaan ammattiin. Tuotiinpa jutussa esiin merten likaantuminenkin ja myös byrokraattisuus kaikessa yrittämisessä.

Ilkka Iivari, Hämeenlinna

Lehtenne juttu, joka todella kolahti oli Täyskäännös merta päin. Lehteä lukiessa tulee hyvä fiilis siitä, että kirjoitatte tavallisista maaseudun ihmisistä ja heidän elämästään!

Marja Turakainen, Paimio

Upeita, ihania juttuja koko Kantri pullollaan! Niistä valitsen parhaaksi Täyskäännös merta päin.

Tuija Huusko, Kuhmo

Luin kiinnostuneena koko lehden, mutta kivoin juttu mielestäni oli Täyskäännös merta päin.

Liisa Koivula, Metsämaa

Minun mielestäni paras juttu viimeisimmässä Kantrissa on Keiteleen keidas hellii vieraitaan. Varsin sympaattisesta jutusta tulee sellainen olo, että paikkaan on pakko päästä. Kuvat ovat lisäksi aivan huikeita. Sivun 17 henkilökuva on ihan mieletön!

Kesäisiä terveisiä toimitukselle täältä länsirannikolta. Jatkakaa samaan malliin!

Elina Helkelä, Rauma

Paras juttu oli: Pitääkö suomalainen perheviljelmä pintansa? Suomessa käydään aivan liian vähän kansalaiskeskustelua maatalouden tulevaisuudesta. En moiti MT:a asiasta – ihmiset torkkuvat tässä asiassa.

Anita Ellala, Vantaa

Oli vaikea valita parasta juttua. Lehtenne on todella mielenkiintoinen ja hyvä. Luettuamme sen viemme sen naapurin tädille, joka on entinen emäntä ja hän vie sen edelleen ystävilleen. Näin lehteä lukee siis laaja joukko.

Seija-Liisa Naula, Loimaa