Koulupoliisi: Nuorten lisääntynyt ja raaistunut väkivalta on totta

Koulupoliisi Merja Rasinkangas on huolissaan nuorten lisääntyneestä ja raaistuneesta väkivallasta. Kuva: Sanne Katainen

Lasten ja nuorten pahoinvointi on rantautunut lähes kaikkialle Suomessa. Samaan aikaan koulupudokkaiden määrä lisääntyy ja mukana on jo alakouluikäisiä. Asiaa ihmetellään ääneen ja mietitään syitä ja keinoja oireilun selättämiseksi.

Koulupoliisin työssäni olen jo vuosia aavistanut kehityksen etenevän vain huonompaan suuntaan. Olen ruohonjuuritasolla tekemässäni työssä nähnyt ja kuullut paljon erilaisia ikäviä tapauksia, jotka olisi voitu välttää, jos oireilun hoidon sijaan alettaisiin puuttua juurisyihin.

Olen jo vuosia perännyt lastensuojelulain perinpohjaista uudistamista. Lain tulisi sisältää selkeitä parannuksia myös vanhemmuuden tueksi. Tällä hetkellä on todettava, että niin tärkeää kuin lasten oikeuksien toteutuminen onkin, sen mittasuhteet ovat pyöräyttäneet vaakakupin nurin päin. Aikuisten auktoriteetti on kadonnut ja vanhemmuuden vastuu on muuttunut nuorta kohtaan enemmän ymmärtäväiseksi ja kaverilliseksi suhteeksi.

Lainsäädäntö ohjaa meitä, opastaa ja velvoittaa. Lakiin on helppo vedota, lisäähän se myös turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Lasten ja nuorten kasvatus vaatii vanhempien auktoriteetin palauttamista ja turvallisuutta lisääviä rajoja. Tänä päivänä lasten ja nuorten elämää ohjaa kännykkä- ja peliriippuvuus sekä sosiaalisen median rajaton mahdollisuuksien maailma.

Varhaiskasvatuksen puolella on jo nähtävissä haasteita, joissa väkivaltaa ja aggressiivista käyttäytymistä ilmenee. Yksin henkilöresursseja lisäämällä nämä ongelmat eivät poistu. vaan tarvitaan selkeää lainsäädännön uudistamista, joilla voidaan puuttua varhaisesti ja ennalta estävästi.

Tämän päivän ilmiöitä:

Alakouluikäiset katselevat seksivideoita, ymmärtämättä edes mitä katsovat. Ala- ja yläkouluikäiset pelaavat K18 -pelejä. Nuorimmat nuuskakauppaa tekevät ovat alakouluikäisiä ja toimivat samalla Tor-verkko alustalla (anonyymeissä netin kauppapaikoissa), missä yläkouluikäiset tekevät huumekauppaa. Yhä nuoremmat kantavat mukanaan erilaisia astaloita tuoden niitä mukanaan jopa kouluihin.

Vaikka suurimmalla osalla nuorista menee hyvin, on yhä suurempi ja kasvava joukko niitä nuoria, jotka ovat mielestäni heitteillä. Eripuolella kaupunkia on iltaisin ja myöhään yöllä nuorisoa, jotka pelottelevat ja säikyttelevät ikäihmisiä ja muita asukkaita pimputtelemalla ovikelloja, potkimalla ovia, heittelemällä kiviä ja kananmunia.

Lähiöissä on porukoita, jotka huutelevat asiattomuuksia ohikulkijoille ja nuorten tekemisiin akuutisti puuttuville aikuisille. Huolestuttavaa on myös se, että nuoret videoivat kännyköillään väkivaltatilanteita sen sijaan, että pyrkisivät lopettamaan pahoinpitelyn tai vaikkapa soittamaan 112:een. Näitä videoita jaetaan eteenpäin ja laitetaan jopa julkiseen jakoon sosiaaliseen mediaan. Näitä rajuja videotallenteita nähtyäni, voin todeta, että järkyttää minuakin.

Keinot siis ovat vähissä niin huoltajilta, varhaiskasvattajilta, opettajilta kuin sijoitusyksiköiden työntekijöiltä, kun kukaan ei saa kasvattaa.

Kohta onkin aika kirjoittaa joulupukille, minun kirjeessäni lukee:

Toivoisin ensi vuodeksi täysin uudistetun lastensuojelulain. Toivon myös kasvatusvastuuta lasten vanhemmille sekä nykyistä enemmän läsnäoloa lasten ja nuorten parissa. Toivon, että kodeissa keskustellaan nuorten kanssa ja heitä myös kuunnellaan. Toivon, että nuoret saavat tarvittaessa mielenterveyspalveluita nykyistä nopeammin.

Toivon lastensuojelutyötä tekeville lisäresursseja ja työkaluja mahdollistamaan tärkeän lastensuojelutyön tekemistä. Toivon heille myös lakiin perustuvia selkeitä keinoja kasvattaa ja tehdä ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä, kuten esimerkiksi ottaa yöksi kännykkä pois ja rajoittaa tarpeellisilla toimilla ilman nykyistä byrokratian viidakkoa.

Toivon turvallisuutta ja hyvinvointia, suvaitsevaisuutta ja lähimmäisestä välittämistä ihan jokaiselle.

Merja Rasinkangas

ylikonstaapeli, koulupoliisi