Kyrönpellon kauppias ja lotta Maija Kitinoja täyttää 12. huhtikuuta kunnioitettavat sata vuotta. Päätämme juhlistaa tulevaa merkkipäivää juomalla vahvat kahvit.
Kitinoja asuu yhä yksin synnyinkodissaan Tervajoen juna-aseman vieressä. Hän kattaa pöydän tomerasti kuin kolmekymppinen.
”Eihän minusta tunnu ollenkaan siltä, että täytän sata. Pärjään vielä hyvin kotona. Keitän itselleni ja siivoan huoneet. Onneksi minulla on sydämellisiä naapureita, joilta saa tarvittaessa apua”, Maija Kitinoja sanoo.
Terveyshuolia on silti hiukan ollut. Hiljattain Kitinoja kaatui kotinsa liukkailla rappusilla ja mursi jalkansa. Hän joutui kuukaudeksi hoivaosastolle.
”Ikävintä on, että en näe enää lukea. Minun täytyi perua lehtitilaukset. Kotiliesikin tuli tähän taloon vuodesta 1922 lähtien.”
Elämään on mahtunut myös surua. Rakas Martta-sisko kuoli hiljattain 103-vuotiaana. Kitinojan yhdeksänlapsisesta suurperheestä on jäljellä enää Maija.
”Ikävä on kova. Soittelimme Martan kanssa päivittäin. Kun puhelut loppuivat, tuli todella kolkko olo. Tiedän, että surun jälkeen elämä tuntuu vieläkin paremmalta, mutta siitä on ensin selvittävä.”
Elämä on joskus ihmeellistä.
Pian Kantrin jutun ilmestymisen jälkeen Maija sai kirjekuoren, jossa kerrottiin, että sodassa kadonneen Heikki-veljen tuntolevy on löytynyt Kannakselta.
Vainajan henkilöllisyyden varmistamiseksi Maijan oli annettava DNA-näyte.
Maija muistaa kuinka Heikki nousi junaan Tervajoen asemalla heinäkuussa vuonna 1944 vain 19-vuotiaana. Isosisko odotti pikkuveljen lupaamaa kirjettä rintamalta, mutta turhaan. 68 vuotta myöhemmin veli palasi kotiin pienessä valkoisessa arkussa.
Sankarivainaja haudattiin sukuhautaan juhlallisin menoin vuonna 2013. Maija totesi pitämässään puheessaan, että se oli surun ja ilon päivä.
Kitinoja toimi sodan aikana lottana. Lotta Svärd Säätiö valitsi hänet Vuoden Lotaksi 2015.
Talvisodassa hän suoritti ilmavalvontaa Isonkyrön kirkon tornista. Vartiovuorot kestivät tuntikausia.
Sodan jälkeen lottapuvut määrättiin hävitettäväksi. Maija piilotti oman pukunsa vintin sahajauhoihin.
Vuonna 2014 hän asteli lottapuvussa Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Linnan juhlat olivat upea kokemus.
”Veljentytär oli minun henkilökohtaisena avustajanani. Päätimme ottaa kaiken ilon irti. Kun toiset lähtivät jatkoille ja linna tyhjeni, me kiersimme ja katselimme paikkoja ajan kanssa.”
Kitinojan mukaan elämässä ovat auttaneet eteenpäin huumori, positiivinen asenne ja työnteko. Hän pitää 100-vuotisjuhlat synnyinkodissaan.
”Viime vuonna sanoin papille, että hän varaisi kalenterista ajan. Kyllä minä yhdet satavuotisjuhlat pidän, kun olen vielä näin hyvässä kunnossa”, Maija toimittaa iloisena.
