Hyvästi räntä-Suomi

Vajaan vuoden kuluessa on Suomen elinkeinoelämässä tapahtunut hämmästyttävä muutos. Ympäri Suomea on syntymässä valtavan kokoisia teollisuus- ja energialaitoksia. Suurimmat niistä näyttävät menevän Pohjois-Suomeen.

Niiden vaikutukset arkeen eivät vielä näy, koska Turun telakkaa ja Uudenkaupungin mersutehdasta lukuun ottamatta useimmat ovat vasta alkuvaiheessaan.

Mutta toteutuessaan Kemin, Kemijärven, Kuopion ja Äänekosken kaltaiset puunjalostuslaitokset merkitsevät töitä tuhansille. Ei pidä myöskään unohtaa, että kaikilla mahdollisilla tavoilla piinatut Hanhikiven ja Talvivaaran hankkeet etenevät painostuksesta huolimatta.

Yhteistä edellä luetelluille suurhankkeille on, että niihin on etelän mimosamediassa suhtauduttu äärimmäisen epäluuloisesti. Viimeksi paikallisia hörhöjä kapinaan kiihottava klikkausotsikko oli jo huvittava.

Se kerrottiin Kuopiosta ja hälytys oli kuin 1970-luvulta: Kallavesi ”uhkaa rehevöityä”.

Siis 40 vuotta sen jälkeen, kun puunjalostusteollisuus on siivonnut jälkensä ja keskittyy tuottamaan uusiutuvasta kotimaisesta luonnonvarasta materiaaleja, joiden päätarkoitus on olla vaihtoehto ulkomailta tuotaville fossiilisille tuotteille.

Muutama muu megatrendi lisää. EU suostui siihen, että Suomen metsiä saa käyttää myös energiantuotantoon. Se merkitsee pienempiä hajautettuja kiertotalouden hankkeita pääosin Pohjois- ja Itä-Suomeen.

Hajautettu sähköntuotanto on vihdoin, täällä entisten kankeiden suuryksikköjen maassa, siirtymässä yksityisten talouksien mahdollisuudeksi. Puhdasta energiaa paitsi kulutetaan, myös tuotetaan kohta joka niemessä, notkossa, saarelmassa.

Etätyö alkaa muuttua kannattavammaksi, kun huomataan, että toimistotilat ovat kalliita ja vanhanaikaisia. Jos työnantajan ja tekijän edut kohtaavat, muutos voi olla nopea.

Maailman suuri verkkokauppa, Ali Baba lupaa tuoda 50 000 kiinalaista Rovaniemelle. Miksi? Syyn kertoo Lonely Planet: taivaan valot ja lumisen metsän hiljaisuus ovat matkailun kuuminta bling bling -hottia.

Kun Suomea katsotaan globaalisti, virtuaalista pallokarttaa esimerkiksi Kiinassa pyöräytellen, olemme melkein uuden pohjoisen maailmanmeren rantavaltio. Merelle ja nopeasti markkinoille pääsemiseen ei tarvita kuin pala rautatietä. Tulen vielä näkemään sen rakentamisen.

Mutta sitten seuraa suuri kysymys. Kuka pohjoisen Suomen valtavat rakennushankkeet rakentaa ja niissä työskentelee?

Olkiluodon kolmosreaktoria ovat Iisakin kirkon vauhdilla rakentaneet ranskalainen Areva ja puolalaiset rakennusmiehet. Tapahtuuko sama muissa uusissa rakennuskohteissa?

Minusta työvoiman liikkuvuutta pohjoiseen on helpotettava, niin että nämä hankkeet lisäävät suomalaisten työllisten määrää.

Nyt pääkaupunkiseudulle rakennetaan mielettömästi kallista asuntokantaa, kun itse työ näyttää tulevaisuudessa kotiutuvan pohjoiseen.

Tuttu propagandalause: Suomessa on miljoona asuntoa väärässä paikassa saattaa kymmenen vuoden päästä olla totta, mutta toisin kuin nyt tarkoitetaan.

No, pääkaupunkiseudun ei kannata vaipua epätoivoon. Slushin porukkaa riittää pikkuyksiöihin, elleivät he sitten mene ilmastollisesti mukavampiin oloihin.

Kun kohta taas lauletaan, kuinka ”juna yksinäistä miestä kuljettaa” valtion asumistukivyöhykkeeltä kohti pohjoista, laulussa voi olla iloinen sävy.

Työvoima vain siirtyy räntä-Suomesta lumi-Suomeen, ruuhka-Suomesta metsien hiljaisuuteen, katuvaloista taivaan valoihin.

Kun työkansa tulevaisuudessa joulun laskeutuessa puutalon ympärille muistelee perheittensä kanssa menneisyyttään räntä-Suomessa, he saattavat puhuvat siitä kavahtaen. Ehkä heillä on kirkassilmäisille lapsilleen varoittava sanontakin: kyllä Vantaa opettaa!

Kirjoittaja on kirjailija, kriitikko ja kylien mies