Pienin askelin kohti liittovaltiota

Euroopan valtioiden lakkauttaminen ja yhdistäminen yhdeksi supervaltioksi, eivät suinkaan ole mitään uusia innovaatioita, sillä ne olivat olleet jo 1100-luvusta lähtien muinaisten temppeliritarien tavoitteina. Rahakaupan ja pankkitoiminnan täydellinen hallinta koko Euroopassa olisi tehnyt valtiot täysin riippuvaisiksi temppeliritarien ylikansallisesta vallasta.

Historian tapahtumat johtivat kuitenkin siihen, että temppeliritarien kahdensadan vuoden valmistelutyö valui hukkaan.

Ajatus jäi kuitenkin elämään ja Euroopan yhdistämishanke sai uutta vauhtia kun itävaltalainen kreivi Richard N. Coudenhove-Kalergi vuonna 1923 julkaisi kirjan Pan Europe, jossa hän ehdotti Euroopan Yhdysvaltojen perustamista. Tästä innostuneena perusti toinen itävaltalainen, Joseph Retinger, organisaation Eurooppa-liike ajamaan hanketta.

Hankkeen merkittävimmäksi puuhamieheksi nousi kuitenkin ranskalainen Jean Monnet, joka on tunnettu suunnitelmastaan luoda Euroopan supervaltio, joka epävirallisesti edelleen kantaa häneen nimeään, ”Monnet-suunnitelma.” Se oli pienten askelten suunnitelma: ensin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö EHTY, sen jälkeen Euroopan talousyhteisö ETY, Euroopan yhteisö EY ja Maastricht-sopimuksen yhteydessä vuonna 1991 syntyi tämän päivän EU.

Seuraava pieni askel oli saattaa koko unioni yhden keskuspankin EKP:n alaisuuteen, joka muodostettiin 1. toukokuuta 1998. Keskuspankin perustaminen oli tärkeä askel Euroopan maiden yhdistämisessä.

Kun Suomi järjesti lokakuussa 1994 neuvoa-antavan kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, vakuutettiin kansalaisille EU:n kehittyvän itsenäisten valtioiden yhteisöksi, eikä suinkaan liittovaltion suuntaan. Näin uskoivat varmaan monet päättäjätkin.

Tämän jälkeen ovat uudet pienet askeleet sitoneet Suomea yhä kiinteämmin yhteisöön ja siirtäneet päätösvaltaamme vähän kerrallaan EU:n päättäviin elimiin.

Suomen liittyessä yhteisöön vuonna 1995, halusi maa ehdottomasti pitää kiinni päätösoikeudestaan kysymyksissä jotka liittyivät puolustukseen ja moniin elintärkeisiin asioihin. Niistä ei enää puhuta, sillä vaatimukset teki tyhjiksi Maastricht-sopimus, jonka Suomi on allekirjoittanut.