Nyt vaan on autettava
Kehitysyhteistyöhön kannattaa sijoittaa paitsi inhimillisistä myös taloudellisista syistä.4.5.201802:00
Euroopan unioni painii edelleen vakavan pakolaisongelman edessä. Erityisesti Afrikasta pyrkii jatkuvasti inhimillistä hätää ja myös puutteellista elintasoa pakoon ihmisiä, joita monet EU-maat eivät halua ottaa vastaan. Samalla kehitysapuun on suhtauduttu aiempaa kriittisemmin, myös Suomessa. Yhtälö täsmää huonosti.
Kun pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus aloitti, se leikkasi kehitysyhteistyörahoja. Taloudellisen taantuman lisäksi syyksi on mainittu hallitusohjelma, joka tältä osin sai vahvan perussuomalaisen vaikutteen. Jo lähtökohdiltaan logiikka tosin ontuu. Vastuussa tästä ovat myös keskusta ja kokoomus.
Vaikka maahanmuuttoon suhtautuisi kuinka kriittisesti, sen syyhyn vaikuttaminen olisi silti perusteltua. Vaikka ei ottaisi mitenkään kantaa siihen, kuinka suotavaa maahanmuutto on, elinolojen parantaminen pakolaisten lähtömaissa on paitsi inhimillistä myös taloudellisesti järkevää.
Jos aavikoitumista ja muita ilmastonmuutoksesta johtuvia haittoja voitaisiin vaikkapa Saharan eteläpuolisilla alueilla helpottaa, se mahdollistaisi asukkaille mahdollisuuden elää omissa maissaan. Koulutuksen ja erityisesti naisten ja tyttöjen aseman kohentaminen parantaisivat hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta.
Koulutus on hyvä keino Isisin kaltaisia brutaaleja liikkeitä vastaan. Kehityspolitiikalla voidaan myös vauhdittaa talouskasvua ja saada aikaan vaurautta ja hyvinvointia.
Nyt Suomen kehityspolitiikkaan maksamat rahat ovat vähentyneet. Hallituskauden aikana niiden osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut 0,6 prosentista 0,4 prosenttiin. Leikkaus on ollut 280 miljoonaa euroa. Kun Suomen talouskasvu on lähtenyt uudelleen nousuun, suhdeluku heikkenee yhä.
Maailman onnellisimman kansan ja rapsakasta talouskasvusta nauttivan valtion kannattaa muutenkin osoittaa kohtuutta ja empatiaa kehityspolitiikassaan. Ensi vuoden toisen puolikkaan Suomi on Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Katseet kohdistuvat meihin monesta syystä, myös kehityspoliittisista.
Hallituksen kehityspoliittisen toimikunnan pari päivää sitten julkistama raportti kehottaa Suomea seuraavassa hallitusohjelmassa nostamaan apunsa YK:n tavoitteeseen, 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Tällä kertaa toimikunta oli asiasta suhteellisen yksimielinen, soraääniä ei kuulunut. Myös kaikupohja voi olla toinen kuin nykyistä hallitusta muodostettaessa. Pakolaisuutta ja ihmisten hätää ymmärretään aiempaa paremmin. Sen verran lähelle ilmiö on eurooppalaisille tullut.
Menneiden vuosien kehitysyhteistyössä on ollut paljon parannettavaa. Korruptio ja tukien väärinkäyttö ovat olleet yleisiä. Vanhan sanonnan mukaan kehittyneiden maiden varattomien tuki on helposti muuttunut kehitysmaiden rikkaiden rahoiksi.
Edes puolitotuus tämä ei tietenkään ole. Ruohonjuuritasolla toimineet järjestöt ovat saaneet paljon aikaan. Toiminta on aiempaa läpinäkyvämpää ja tehokkaampaa. Tulostavoitteita on asetettu ja myös saavutettu. Köyhyys maailmassa on vähentynyt ja esimerkiksi koulutuksen pariin pääsee jo 90 prosenttia maailman lapsista.
Tämän kehityksen jatkaminen on välttämätöntä. Se on kaikkien etu.
Ihan jokaisen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
