Sisu tarvitsee rakkautta
Mia Palokallio: "2010-luvun sisu on yhdessä yrittämistä, hyväksyvää läsnäoloa, toistemme kannustamista."
21.10.201502:00
Kyyneleitä ja herkkyyttä ei siihen ehkä ihan ensimmäiseksi yhdistäisi. Pikemminkin periksiantamattomuutta ja voimaa, mutta nehän eivät sulje toisiaan pois. Herkkyys on usein vahvuutta, kyyneleet saattavat kimaltaa periksiantamattoman silmissä.
Sisulla on monet kasvot.
Sisun merkitystä suomalaisten yhteisessä historiassa ei kiistä varmaan kukaan. Mutta millainen sisu voisi viedä meitä nyt eteenpäin? Sitä pohdittiin viime viikolla sisuseminaarissa, missä pyrittiin päivittämään sisua 2010-luvulle.
Suomessa tarvitaan sisua nyt enemmän kuin koskaan, sillä maailma on muuttumassa käsittämättömäksi, sanoi filosofi Lauri Järvilehto.
Vanhat konstit ja tavat toimia eivät enää tepsi, kun maailma ei enää pyörikään niin kuin olemme tottuneet.
”Sisu tarkoittaa sitä, että jos me kohdataan jotain pelottavaa, me ei lamaannuta”, Järvilehto muistuttaa.
”Nyt tarvitaan sisun antamaa muutosvoimaa, sisäistä paloa, motivaatiota ja innostusta.”
Sisu on päämäärätietoisuutta ja intohimoa. Pelkoa siinä ei ole, tahtoa, uskoa ja uskallusta se on ehdottomasti.
Varmasti se voi olla myös sitä perinteistä hampaat irvessä puurtamista, mutta silloinkin tähtäin kirkkaana mielessä.
Sisututkija Emilia Lahden mukaan 2010-luvun sisu on yhdessä yrittämistä, hyväksyvää läsnäoloa, toistemme kannustamista.
Voi kuulostaa yllättävältä, mutta Lahti nostaa sisun rinnalle myös keskeneräisyyden hyväksymisen. Hänen mielestään meidän pitäisi miettiä, miten voimme omalla toiminnallamme auttaa muita näyttämään keskeneräisyytensä. ”Koska sitähän me ollaan.”
Minusta siinä on suuri viisaus. Emme voi mennä eteenpäin, jos luulemme olevamme jo valmiita. Sisua ei tarvita, jos kuvittelee olevansa perillä.
Sisun monet kasvot näyttäytyvät myös Sisu-kirjassa, mihin on koottu suomalaisia sisutarinoita. Ne kertovat ihmisistä, jotka ovat ylittäneet ylivoimaisiltakin tuntuvia esteitä. Sellaisia esikuvia tarvitsemme.
Näitä esikuvia yhdistää sisun lisäksi toinenkin asia. Heidän ympärillään on ollut rakastavia ihmisiä: sellaisia, jotka ovat auttaneet heitä uskomaan itseensä.
Rakkaus on kaiken sisuuntumisen perusta, sanoo sisutarinat koonnut Sonja Strömsholm.
Rakkaus kannustaa mahdottomilta tuntuviin suorituksiin ja antaa merkityksen. Ylitän itseni koska rakastan, rakastettuna ylitän itseni.
Toki vihakin voi ruokkia sisua, mutta sellaisella sisulla ei rakenneta mitään. Tuhotaan vaan.
Nyt tarvitaan sisua, jota ruokkii rakkaus.
Sisu pyöri mielessäni, kun luin sunnuntaina Helsingin Sanomien juttua Portugaliin muuttaneista johtajista.
Suurin osa heistä koki jo täyttäneensä velvollisuutensa ja olevansa oikeutettuja lepäämään laakereillaan.
Sisua ei tarinoissa näkynyt.
Onneksi tästä maasta löytyy sisukasta porukkaa rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.
Ei tarvitse olla johtaja ollakseen esikuva. Se voi olla vaikka maahanmuuttajasiivooja, joka tekee kahta työtä rakentaakseen lapsilleen parempaa tulevaisuutta.
Tai maanviljelijä, jonka sadon huonot säät tuhosivat. Sisulla hän kylvää taas ensi keväänä.
Siinä on kyse periksiantamattomuudesta, mutta myös rakkaudesta siihen mitä tekee, uskosta ja toivosta.
Sisusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
