Teemapäivä

Kolumni

Mari mörö

Puhu kuin merirosvo -päivä. Myöhästy jostakin -päivä. Petaa sänkysi -päivä. Huonon päivän päivä. Näitä puolihupsuja tai viiltävän vakavia yleisiä teemapäiviä riittää. Yksi sieltä puuttuu! Tuo uutuus paljastuu, jahka maltatte lukea loppuun.

Sitä ennen sivuan retkipäivän keskusteluja. Olin kuskina eläkeikäisille ystävärouville, ja yhden syyspäivän aikana kierrettiin muutamia taimistoja ja haettiin omenoita ja perennoja.

Kahvipaikan jälkeen alkoi iloinen pulputus ja purkautuminen. Ihmeteltiin, kuinkas muuten.

Mitä on tapahtunut, kun eräänä syysaamuna taksikuski vaivautui nostamaan takapuolensa penkistä ja avaamaan oven Pasilassa? Mokomaa temppua ei ole tapahtunut kahteenkymmeneen vuoteen. Yleensä pääkaupunkiseudun kuskit kohottavat maksun jälkeen kulmiaan ja mumisevat kännykkään, asiakas saa taiteilla oven auki. Palveluhenkisin ratinpyörittäjä saattaa tehdä oven aukaisun suuntaan jonkin ranneliikkeen.

Olympiavuoden ihmeet eivät tähän lopu, seurue kertaa. Aiemmin niin töiden kuormittamalta autokorjaamolta soitellaan ja pyydetään puoli-ilmaiseen huoltoon. Vielä vuosi sitten ei ollut aikaa löytynyt edes lampunvaihtoon.

Sama juttu kampaamoiden ja kauneussalonkien suhteen. Ne lähettävät tekstareita ja kysyvät, olisiko käyttöä syysraidoitukselle tai tehoampulleille, ne molemmat kun saa nyt alennettuun hintaan kuten myös rakennekynsiteknikon palvelut.

Hyvä ettei aikaisemmin käännytetty ovelta, varsinkin venytyskoruton ja arkisempi naisihminen sai ylenkatseita osakseen, vaikka haki pelkkää ihonpuhdistusta.

Seurue purkaa mieltään, kuullaan pieni katsaus rakennusalalta. Eräs urakoitsija unohti aikoinaan työn huumassa tulla korjaamaan pari juttua. Aikaisemmin sillä oli kymmenkunta työmaata, joten saattoi hyvinkin unohtua, että yhden asiakkaan lattialaatoitus ei mennyt ihan kuin saari-idyllissä. Kosteuseristeitä puuttui ja mitä näitä nyt onkaan, ammattimiehillä pitää kiirettä. Korjataan: piti kiirettä.

Nyt sitten pitäisi aloittaa monenmoista remppaa ja urakkaa, vaikkei aikaisempiakaan ole vielä sammuteltu. Lakki kädessä soitellaan, että eikös edes vaikka peruskorjattaisi jotakin. Muutama vuosi meni, aina tyyppi ”oli tuomassa” lattialistoja, ”tuun oikaseen kaapit”, kuultiin myös. Samantapaisia juttuja piisaa, ei ihme että tarkastajilla pitää kiirettä.

Seurue muistelee parinkymmenen vuoden takaisia aikoja. Silloin ei asiakkaita voinut lähestyä tekstarein eikä verkossa, piti jalkautua ihmisten sekaan. Kohdata.

Joku saattaa nyt luulla, että enää ei tarvitsekaan. Hah. Eläkeläiset, jos kohta muutkin, ovat kyllä huomanneet, että heidän rahoistaan kisataan jo tosissaan. Vaan ei kukaan palaa paikkaan, missä saa ylenkatsetta ja roskan kohtelun. Ihmistä ei nähdä.

Ajamme taimitarhalta takaisin. Samasta paikasta on muuten saanut loistavaa palvelua jo useammalla vuosikymmenellä. Tarhalla ei ole asenneongelmia, ihmiset eivät ole riesa.

Ja siitä saamme aasinsillan juonipaljastuksen pariin. Vietettäköön syyskuun puolessa välissä uutta teemapäivää ja olkoon se kansallinen eväiden tarkistamisen päivä. Ovatko eväät levällään, kenties loppuneet kokonaan? Mistä niitä saa lisää ja hui – voisiko siitä pikaisesti kertoa muille?