Kaivoksilla on myös nurja puolensa

Tulisi aina muistaa, että asioilla on myös toinen puoli. Lapin Kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki puhuu (MT 8.7.2011) Lapin kiihtyvästä kaivosbuumista, pohjoisen Suomen uudesta tulevaisuudesta ja

kysyy, onko Suomella nyt malttia vaurastua. Niin ikään Rautajoki toteaa, että kaivosten vaikutus näkyy myös etelässä. Siinä, että kaivosten vaikutus näkyy myös etelässä hän on aivan oikeassa. Valitettavasti vain valtava määrä ihmisiä, myös Suomen rajojen ulkopuolella asuvia, näkee Lapissa tapahtuvan kaivostoiminnan myös luonnon raiskaamisena ja tuhoamisena.

Kaivoslaki on vanha ja

aikansa elänyt. Nykyiselläänkin

valtauksen voi tehdä periaatteessa kuka hyvänsä, miltei mihin hyvänsä. Pohjoisen Suomen kaivostoiminnasta vastaavat pääsääntöisesti

kasvottomat ulkomaalaiset pörssiyhtiöt, jotka vähät

välittävät suomalaisten työllistämisestä. Todennäköisesti ainakin osa kaivosmiehistä ja -koneista tuotetaan ulkomailta,

ehkä jostakin niin sanotun halvan työvoiman maista, niin kuin on jo nähty tapahtuvan ydinvoimateollisuuden

rakennushankkeissa. Kasvoton pörssiyhtiö vähät välittää

puhtaan Lapin luonnon lopullisesta tuhoutumisesta.

Kaivostoiminnan päätyttyä jollakin alueella jälkeen jätetään valtavat sivukiviläjitysalueet, rikastushiekka-altaat, vähentyneet, kenties pilalle menneet pohjavedet ja syvät vihreän hapettoman veden täyttämät avolouhokset. Näitäkö pidämme

pohjoisen Suomen uutena tulevaisuutena?

Kiviaineksen murskauksesta

irtoava kivipöly kulkeutuu helposti tuulen mukana

pitkiäkin matkoja. Rikastuksessa tarvittava valtava vesimäärä pumpataan kaivosalueella olevasta vesistöstä, ja käytön jälkeen lasketaan takaisin maaperään. Avolouhosten niin sanottu sivukivi läjitetään

kaivosalueelle ikuiseksi muistomerkiksi. Rikastuksesta syntyvä hiekkaseos padotaan joihinkin luonnon jo valmiiksi synnyttämiin notkelmiin, joista sulamisvedet huuhtovat ne helposti vesistöihin.

Mikä on vaikutus? Esimerkkinä mainittakoon erittäin uhanalaiseksi luokiteltu taimen, joka Torniojoen, Muoniojoen ja Äkäsjoen kautta edelleen Kuerjoen latvoille nousee kutemaan. Veden hajun opastamana ei enää syntymäjokeaan löydä, jos siihen rikastuksessa syntyvää jätevettä lasketaan. Koko Länsi-Lappi, Ylläs-Pallas kansallispuistoineen on koko pohjoisen kauneimpia alueita. Länsi-Lappi on tunnettu siitä, että siellä on koko Euroopan puhtain ilmasto ja koskematon luonto.

Kaivosten toiminnalla on aina jokin takaraja, jolloin ne lopettavat toimintansa ja siirtyvät seuraavaksi vallatulle alueelle. Matkailulla sen sijaan ei mitään takarajaa ole

näkyvissä. Lappia on tulevaisuudessa hyvin vaikea markkinoida uskottavasti puhtaiden jokien ja lompoloiden, hiljaisten tuntureiden ja hillasoiden maana, jos turistia vastassa on järeät maansiirtokoneet, dumpperit, sorarekat, räjäytysainetta kuljettavat kuorma-autot ja valtavat maisemaa halkovat sähkölinjat.

Matkailuun on esimerkiksi Ylläksellä panostettu valtavasti. Olen vakuuttunut siitä, että matkailulle on hyvä tulevaisuus Suomen Lapissa, jos vaarat ja tunturit säilytetään koskemattomina. Entä mitkä ovat

kaivoksen haitat porotaloudelle? On paljon pieniä yrityksiä, jotka saattavat joutua lopettamaan toimintansa kaivoksien takia. Esimerkiksi Ylläksen alueen matkailua ja virkistyskäyttöä, joka tuo Kolarin kunnan

alueelle huomattavan paljon työtä ja tuloja, ei mielestäni

voi sivuuttaa noin vain ja hehkuttaa pelkästään kaivosten nimeen.

En ole kaivostoiminnan vastustaja, mutta näen, että kaivostoiminta tulee rajata alueille, joissa ei ennestään ole tehty mittavia investointeja esim. matkailuun ja luontoelämyksien tuottamiseen. Näen täysin mahdottomana, että kaivostoiminta ja esim. matkailuelinkeino ja luontoelämyksien tuottaminen

voisivat toimia rinnakkain.

Tämän maan itsenäisyys on kalliisti lunastettu.

Toivoisin, että kaivostoiminta säilyisi suomalaisissa käsissä ja suomalaisessa omistuksessa, ja että suomalaiset kaivoksella työtä tekevät ihmiset maksavat veronsa Suomeen.

Kotimaisen kaivosyhtiön edustajan kanssa lienee

huomattavasti helpompi

kommunikoida kuin

kasvottoman ulkomaalaisen pörssiyhtiön kanssa.

Toivoisin, että kappaletta kauneinta Suomeamme ei myytäisi kasvottomille kaivosyhtiöille, jotka pahimmassa tapauksessa jättävät jälkeensä vain luontokatastrofin.

Me nyt päätöksiä tekevä

sukupolvi olemme saaneet nauttia Lapin matkailualueiden rauhasta ja puhtaudesta. Minkälaisen luonnon me haluamme jättää jälkipolvillemme?