Säteen puutarhassa nautitaan

Säde emännöi Aarlahden Alistaloa, joka on hänen äitinsä kotitila. 

Pihalla oleskelu vähentää stressiä, tietää Säde Aarlahti. ”Tutkimuksetkin sen vahvistavat.” 

Säde kasvattaa entisessä sikalassa lampaita lihaksi. Kesällä lampaat hoitavat maisemaa. 

Laika on toinen tilan kissoista. 

Elisa, 8, käy hakemassa kasvihuoneesta chilejä, vaikkei chilien ystävä olekaan. Hedelmät ovat kuitenkin kauniin näköisiä. 

Aarlahden vanhat omenapuut tuottavat hyvin satoa syksyisin. 

Säteen kasvihuoneessa kasvaa erikoisuuksia, kuten viidakkokurkku. 

Kantrin puutarhatoimittaja Säde Aarlahtea vähän arveluttaa, voiko hänestä tehdä juttua. ”Ei suutarin lapsella ole kenkiä!”

Läheskään niin asia ei kuitenkaan ole. Säde asuu kotitilallaan Mynämäen Aarlahden kylällä, Aarlahden Alistalossa. Pihapiiriin kuuluu monenlaista vanhaa rakennusta ja rönsyilevä puutarha, mistä monet Säteen ottamat kuvat kauniisti kertovat.

Säde Aarlahti on valmistunut Helsingin yliopistosta puutarha-agronomiksi. Työ Oma piha -lehden toimittajana ja sittemmin toimituspäällikkönä vaihtui yllättäen maatilan pitoon yhdessä äidin kanssa, kun Säteen isä sairastui syöpään ja kuoli 58-vuotiaana vuonna 2005.

Elämä sai toisenkin yllätyskäänteen, sillä Säde ja Aarlahden Alistalon peltoja vuokrannut naapuritilan poika Veli-Tuomas Pohjola rakastuivat ja perustivat perheen vuonna 2007. Elisa syntyi vuonna 2009 ja Reetta 2012.

Säde pyöritti sikalaa Aarlahdessa ja Veli-Tuomas jatkoi sisarustensa kanssa lypsykarjan pitoa omalla tilallaan. Neljä vuotta sitten siat saivat lähteä ja Säde otti tilalle lampaita, joita määkii entisessä sikalassa 70.

Kotitilalle palatessaan Säde ei halunnut luopua toimittajan työstä kokonaan, joten hän laittoi sähköpostia Maaseudun Tulevaisuuteen ja tarjoutui tekemään kotipuutarhajuttuja. Niin Säteestä tuli vasta perustetun Kantrin avustaja, jonka viherpeukalosta Kantrin lukijat ovat saaneet innostusta ja oppia kohta kymmenen vuotta.

Puutarhakipinän Säde on perinyt sekä äidin että isän puolelta. Äidinäiti on perustanut Aarlahden puutarhan omenapuineen ja pengerryksineen. Isänisällä taas oli Naantalissa taimitarha, missä Säde pääsi jo pikkulikkana ruukuttamaan maksaruohoa.

Puutarhaopinnot Helsingin Viikissä veivät yhdeksän vuotta, ja kesäisin Säde harjoitteli: tunnisti kasveja Korkeasaaressa, laati kaupungille puistoinventointeja, teki metsäntutkimuslaitokselle kuntokartoitusta.

Kotitilalla Säde sai hoitaakseen maatilan pihapiirin. Lasten ja lampaiden kaitseminen, puutarhajuttujen teko ja kahden maatilan arki on kuitenkin sellainen palapeli, että Säteen mukaan toistaiseksi puutarha nukkuu Ruususen unta.

”Suunnitelmia on paljon, mutta nyt tehdään vain välttämättömin.”

Välttämättömässäkin on paljon työtä: pelkkään ruohonleikkuuseen työnnettävällä leikkurilla humahtaa helposti päivä. Säteelle puutarha on siitä huolimatta henkireikä.

”Teen siellä mitä milloinkin. Aika paljon kaivan kiviä, sillä maaperä on hyvin kivinen. Kun hankin uusia taimia, on iso prosessi, että löydän niille paikan vanhojen kasvien lomasta. Täytyy säilyttää järki, ettei tästä tulisi tilkkutäkki.”

Aarlahden puutarha on suunniteltu käsityöaikaan, mikä tarkoittaa työlästä mittakaavaa. Käytäville ei pääse bobcatilla. Kottikärryt, lapio ja rautakanki ovat vakiovarusteita.

Vanhat omenapuut alkavat olla tiensä päässä, samoin isoista kiviharkoista rakennettu pengerrys. Ne Säde suunnittelee uudistavansa, kunhan elämässä tulee sopiva vaihe.

Kasvimaa on jo siirtynyt pellolle, missä Säde ja naapurin rouva hoitavat palstojaan vierekkäin. ”Se on semmonen sosiaalinen juttu”, Säde naurahtaa.

Lapset ovat mukana pihatöissä sen verran kuin haluavat. ”En ole heitä velvoittanut. En itsekään ole ankara itselleni. Luotan, että kasvit joustavat, vaikka pariin vuoteen ei saisi kauheasti tehtyä.”

Puutarhanhoidossa Säde nauttii siitä, että saa aikaan kauniita maisemia, voi testata, saako jonkun kasvin kasvamaan ja näkee hoidon vaikutuksen.

”Ja kun tämä on vanha piha, niin yritän pitää hengissä sen, mitä isoäiti on istuttanut. Tykkään historiasta, ja näen sen kasveissakin.”

Kaikki ei oppineeltakaan mene aina kuin Strömsössä.

”Olen onnistunut tappamaan monennäköisiä kasveja. Viime kesänä tapoin daaliat, kun ne venyivät kellarissa liian pitkiksi. Aina hamstraan taimia, ja osa ei ehdi maahan asti ennen kuin ruukut keikahtaa.”

Luontokin panee joskus hanttiin. Edellistalvena paleltui pensasmainen bambu, Säteen ylpeys, ja mustaselja puoliksi.

Haastattelupäivänä sataa ja taivas on harmaa. Aarlahden puutarhassa riittää kuitenkin väriä, sillä erilaisia lehtikasveja on kymmeniä.

”Mulle sopii sade paremmin kuin paahtava helle. Istuttaminen onnistuu sateellakin. On sellainen sääntökin, että istutuksen yhteydessä kastellaan, vaikka istuttaisi sateella järveen.”

Oikeastaan istuttaminen on puutarhanhoidon kriittisin vaihe, Säde tuumii. Siihen kannattaa käyttää työtunteja ja varmistaa kasvin juurille parhaat mahdolliset edellytykset.

”Meillä on aina pihalla multakasa ja lisäksi lampaan- ja hevosenlannan kompostia. Hyvä multa on kasvuun lähdölle a ja o.”

Vaikka Säde on puutarha-asioissa yliopiston käynyt, hän muistuttaa, että siellä asioita opetettiin teoriassa.

”Kun tapaan pitkän linjan harrastajan, olen varovainen. Meillä on täällä erikoiskasviyhdistys, missä on konkareita. Heiltä saan oppia.”

Uusia ideoita Säde hakee myös suomalaisista ja ruotsalaisista puutarhalehdistä ja esimerkiksi Pinterestistä. Ulkomaiset puutarhalehdet ovat mieluisia matkatuliaisia.

Säteen unelmapuutarhassa olisi eri kerroksia ja huonetiloja, köynnöksiä ja pensaita, ruskavärejä ja paljon vihreää. Eli vähän kuten Aarlahdessa.

”En hae eksotiikkaa. Seesteinen on hyvä.”

Aarlahden puutarhassa oli viime kesänä pöytäryhmä, mutta siellä ei kukaan ehtinyt istua kertaakaan. Tuttu juttu monelle.

”Mutta se oli nätti näky pihalle tultaessa”, Säde puolustelee.

”Vaikken ehtisi istuskella puutarhassa, niin nautin siitä, että voin kesken päivän mennä nappaamaan pari omenaa, kerätä kukkia maljakkoon ja tutkia, mitä kasveille kuuluu. On tutkittu juttu, että pihalla oleskelu vähentää stressiä.”

Talven tullessa puutarha asettuu lepoon. Entä Aarlahden emäntä?

Säde nauraa. ”Silloin teen maatilan veroilmoitusta. Se on aika vauhdikasta aikaa sekin.”