Kana ja kauppias pärjäävät muna-alalla

Kananmuna on loistava keksintö. Kana pyöräyttää sen itse valmiiksi tuotteeksi kuluttajalle. Munantuottajan, pakkaamon, kuljetuksen ja kaupan tehtävä on varoa, etteivät niin sanotusti muni kanan aikaansaannosta.

No, tietysti muna leimataan ja pakataan rasiaan varovasti.

Kananmuna on hyvää ja ravitsevaa. Moneen ruokaan se on välttämätön osa, mutta sopii erinomaisesti ateriaksi myös sellaisenaan.

Munan erikoisluonne tekee siitä oivallisen tuotteen tarkkailla ruokamarkkinoita. Mikään muu kotieläintuote ei lähde elintarvikeketjuun maatilalta yhtä valmiina.

Munantuottaja tekee suurimman työn (ellei kanaa itseään lasketa). Tuottaja rakentaa kanalan laitteistoineen, hankkii kananuorikot ja rehut sekä huolehtii tuotannon töistä ja toimivuudesta.

Pakkaamo tarkistaa, leimaa ja laittaa kananmunat pienempiin rasioihin. Kauppiaan työ on osoittaa myymälästä paikka munarasioille ja ottaa maksu kuluttajalta. Maksu pyörittää koko ketjua, joten kauppiaan työtä ei sovi vähätellä.

Pari vuotta sitten kananmunalle tulivat Suomessa voimaan uudet tuotantoehdot. Perinteiset häkit kiellettiin. Tuotanto pieneni, kun likikään kaikki tuottajat eivät tohtineet investoida virikehäkkeihin tai lattiakanaloihin.

Samaan aikaan karppausbuumi lisäsi kananmunan kysyntää. Pula tavarasta nosti munien kuluttajahintaa vuodessa neljänneksellä – noin neljään euroon kilolta. Kuluttajahinnasta kaupalle jäi pari euroa, pakkaamolle 60 senttiä ja tuottajalle runsas euro.

Tutkimuksen mukaan munien kuluttajahinta nousi tuolloin 84 senttiä. Investoinnit tehneelle tuottajalle korotuksesta riitti 15 senttiä. Tämä omituinen tulonjako lienee yksi syy, miksi viranomaiset kiinnostuivat ruokamarkkinoiden toimivuudesta.

Kana ja kauppias ovat luultavasti munaketjun välkyimmät toimijat – ne tienaavat leipänsä vaikealta alalta. Minulla on varaa tunnustaa tämä, koska olen ollut munantuottaja itsekin. Järki loppui kesken. Onneksi perheeseen kuului kauppiaskin.

Tuottajat paitsi tuottavat munia, myös omistavat pakkaamot. Suurin pakkaaja on osuuskunta Munakunta. Myös muut pakkaamot, niistä suurimpana Munax, ovat tuottajien perustamia.

Munamarkkinat ovat olleet säännöllisin välein sekaisin ainakin parikymmentä vuotta. Kun hinta nousee hetkeksi siedettäväksi, tuotantoa lisätään ja perustetaan muutama uusi pakkaamo. Seuraavaksi aletaan riidellä siitä, kuka on syyllinen ylituotantoon ja kenen pitäisi vastata ylijäämämunien halpaviennistä.

Vakautta munamarkkinoille on yritetty saada monin konstein ja vaihtelevalla menestyksellä. Silti tuntuu, että ala on tuomittu aina itse sotkemaan markkinansa.

Munamarkkinoilla sotatila! Näin uutisoi Yle muutama viikko sitten. Munakunnan ja Munaxin tutut toimitusjohtajat heiluttivat tutulla hiekkalaatikolla vihaisina lapioitaan.

Tuottajat tuskailevat hintojen jatkuvaa laskua. Kauppa saa taas halpaa kananmunaa. Kuluttajalle se ei ole koskaan kallista ollutkaan.

Tuottajia on jäljellä muutama sata, ja viikatemies on liikkeellä taas. Moni miettii, tienaisiko paremmin, jos lähettäisi munat suoraan kuluttajalle vaikka taksilla.