Sijaiskoti Hattulassa on tarjonnut uuden alun jo yli 250 kissalle – Kissan omistamisessa ja hoidossa on edelleen vanhanaikaisia käsityksiä

Katajankulman sijaiskoti on kissojen välietappi matkalla kohti pysyvää, omaa kotia. Enimmillään kissoja on ollut talossa 40 yhtä aikaa. Kuva: Kimmo Haimi

Elina Katajan koti toimii kissojen sijaiskotina. Haastatteluhetkellä sijaiskotikissoja on kahdeksan. Etuovesta sisälle astuttaessa vastassa on utelias joukkio kirjavia kissanpentuja. Muutama vanhempikin käy tervehtimässä tulijoita. Kameralaukku ja toimittajan reppu saavat kyytiä, kun muutama rohkea pentu käy niillä leikkimään.

Juttelemaan käydään luontevasti olohuoneen lattialle, johon pennut kerääntyvät laukkuihin kyllästyttyään.

Kataja on ollut kissojen kanssa tekemisissä koko elämänsä. Lapsuudenkodissa eteläpohjalaisella maatilalla kissat saivat mennä ja tulla kuten niitä huvitti.

Viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana Katajan kodin kautta on uusiin koteihin päätynyt noin 250 kissaa. Parhaimmillaan kissoja saattaa olla neljäkymmentä kerralla.

Katajalle kissat tulevat Kissankulma ry:stä, hämeenkyröläisestä eläinsuojeluyhdistyksestä. Tyypillinen sijaiskotilainen on isosta, jopa hieman villiintyneestä populaatiosta. Sekaan mahtuu kodinvaihtajia omistajien muuttuneen elämäntilanteen tai allergian takia. Lisäksi pieni määrä tulee eläinsuojelutapauksina viranomaispäätöksellä.

Usein sijaiskotiin päätyy lääkintää vaativia, huonokuntoisia, synnyttämään tulevia tai arkoja kissoja. Sen takia sijaiskodilta vaaditaan sitoutumista.

Kuka tahansa voi tarjota sijaiskotia kissoille.

”Omat kissat pitää olla rokotettu ja tilaa on hyvä olla. Pentueita ei hajoteta, vaan emä ja pennut sijoitetaan yhteen kotiin”, Kataja luettelee.

Eläinlääkärireissuja saattaa hädän tullen joutua tekemään yölläkin.

”Monilla on mielikuva, että se olisi jotenkin vaikeaa tai vaativaa, mutta ei se ole.”

Ammattilainen ei tarvitse olla, sijaiskotien tukiverkosto auttaa ja eläinlääkäreitä konsultoidaan tarvittaessa.

Erityiskissa Jiro päätti jäädä pysyvästi Elina Katajan luo. Jirolla on pikkuaivojen kehi­tyshäiriö, mikä aiheuttaa motorisia ongelmia. Kissa ei kärsi tilastaan, mutta vaatii kodiltaan erityistarpeiden huomiointia. Kuva: Kimmo Haimi

Yleensä kissat löytävät uudet kodit melko nopeasti. Pennut nopeammin ja arat aikuiset hitaammin.

”Olen kiitollinen, kun kissa pääsee uuteen kotiin. Varsinkin sellainen, joka on tullut yhdistykseen huonossa kunnossa. Sillä olisi ollut vaihtoehtoina joko kuolla jonnekin ilman hoitoa tai päätyä lopetettavaksi. On hienoa, kun sellainen saadaan kuntoon ja löytyy sopiva koti, johon se pääsee perheenjäseneksi.”

Menetyksiinkin joutuu tottumaan. ”Meillä riehui viime syksynä kissarutto, joka tappoi kahdeksan kissaa”, Kataja kertoo.

Kissat on Katajan isossa hattulalaisessa omakotitalossa jaoteltu eri huoneisiin. Se on välttämätöntä, sillä Katajan mukaan isot laumat lisäävät kissojen stressiä, keskinäisiä konflikteja ja riskiä mahdollisten sairauksien leviämiseen. Ryhmittely pelasti rutolta sijaiskodissa olleet muut kissat sekä Katajan omat viisi kissaa.

Ruton takia Katajan koti oli menossa haastatteluviikolla perusteelliseen ammattilaisen suorittamaan desinfiointiin, jonka tieltä Katajan pariskunnan oli kissojen kera poistuttava muutamaksi päiväksi. Ruttohuoneessa olleet huonekalut menivät kaikki hävitykseen.

Katajan sijaiskotitoimintaa mahdollistaa osaltaan lähes 10 000 seuraajaa käsittävä Facebook-yhteisö. Sen kautta sijaiskoti saa muun muassa ruoka- ja kissanhiekkalahjoituksia.

Seinällä on kaikkien Katajankulmasta uuteen elämään ponnistaneiden kissojen kuvat. Niitä on yli 250. Kuva: Kimmo Haimi

Mikä saa ihmisen omistamaan kissoille ison osan elämäänsä?

”Idealismi. Tykkään kissoista ja tämä on minulle oman työn vastapainoa, harrastus ja elämäntapa. Ajatus siitä, että voin omalta osaltani parantaa kissan elämää ja antaa sille vielä uuden mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen ajaa minua eteenpäin.”

Toiminta on sosiaalista, sillä Katajan kotona käy paljon ehdokkaita tarjoamassa kotia kissoille, moni käy myös tuomassa lahjoituksia kissoille. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta on paljon yhteistyötä.

Kiintyykö sijaiskissoihin liikaa?

”Kyllä jokainen kissa jää mieleen. Ajattelen kuitenkin niin, että jokainen meiltä lähtevä kissa vapauttaa paikan seuraavalle tarvitsevalle. Me olemme välietappi kissan matkalla."

Kun talo on ­täynnä ­kissoja, kuluu märkä­ruokaa 4 kiloa päivässä. Hoitotoimenpiteisiin menee aikaa ­useampi tunti, erityisesti ­siivoamiseen. Kuva: Kimmo Haimi

Kataja on huomannut, että kissan omistamisessa ja hoidossa on edelleen vanhanaikaisia käsityksiä.

”Saatetaan ajatella, että eihän kissa vaadi mitään tai sen takia ei kulu rahaa vaikkapa eläinlääkärikäynteihin. Kissa sairastaa ja sen hampaita joutuu hoitamaan siinä missä koirankin”, Kataja muistuttaa.

Koiraan joutuu sitoutumaan ulkoilutuksen puolesta enemmän kuin kissaan, mutta aktiivinen kissa saattaa tylsistyä, ellei sillä ole virikkeitä. Se voi poikia häiriökäyttäytymistä.

Katajan mielestä eläinsuojelutyöhön liittyy harmillisen paljon vastakkainasettelua. Varsinkin sosiaalisessa mediassa kritiikki voi olla kovaa.

”Olen maatilalta kotoisin ja ymmärrän, että kissa voi olla siellä töissä. Olennaista on silloinkin, miten kissan turvallisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan”, Kataja korostaa.

Oli ympäristö mikä tahansa, kissan hyvinvointi riippuu aina ihmisestä. Eläinsuojelutyössään Kataja on törmännyt aivan liian usein laiminlyönteihin.

”Päällisin puolin kissa on saattanut omistajalleen vaikuttaa terveeltä, mutta kun suu avataan, hampaat saattavat olla aivan mädäntyneet ja kissa valtavissa kivuissa.”

Eräs Katajan Facebook-seuraaja tiivistää asian osuvasti.

”Kivuton elämä on vähintä, mitä me voimme lemmikille ystävyydestä antaa”, Kataja siteeraa.

Lue myös:

Hylätyt ja populaatiokissat saavat uuden mahdollisuuden Katajankulman sijaiskodissa – Katso video