Isänmaallisia ihmisiä

Entinen saksan opettajani Kajaanin lyseossa, teräväkielinen nainen, piikitteli

joskus takapenkin poikia osuvasti. Hänen mielestään isänmaa ei hyötynyt paljoakaan siitä, että pojat seisoivat itsenäisyyspäivänä sankarihaudoilla palelemassa.

”Lukisitte mieluummin läksynne

ettekä istuisi kahta vuotta luokalla.

Tekisitte työtä isänmaan hyväksi!”

Oppi oli lähes sama, jonka sain sukulaismieheltä, vanhalta sotaveteraanilta:

”Nuoren miehen on paljon parempi elää isänmaalle kuin kuolla isänmaalle.”

Veteraanilla oli varaa sanoa. Hän oli ollut valmis molempiin.

Oma sukupolveni ei ole onneksi

joutunut yhtä kovaan testiin. On riittänyt, että on elänyt isänmaalle ihan tavalliseen tapaan, työtä tehden. Siinä sivussa on hyötynyt aina joku muukin.

Työn teko on etuoikeus, kyllä. En ole unohtanut sitä.

70-luvulla työtä piti käydä lainaamassa Ruotsista ja Tanskasta, myöhemmin vielä pieni pala Norjasta, mutta sen

jälkeen leipää ja lämmintä on ollut tarjolla Suomen kamaralla (pari vuotta tosin kului Brysselissä).

Ruotsissa oli helppoa pysyä suomalaisena. Jos joskus luuli olevansa melkein kuin ruotsalainen, niin pian joku törppö huuteli jotain ”saatanan suomalaisista, jotka vievät heidän työnsä”. Yleensä huutelijat olivat sellaisia, jotka eivät olisi jaksaneet meidän töitämme tehdä.

Kun suomalaiset nyt katselevat nenän varttaan pitkin virolaisia, venäläisiä tai muita vierastyöläisiä, ei jakseta muistaa että vanhempi sukupolvi joutui aivan samaan tilanteeseen kuin nuo nykyajan kulkumiehet. Leveämpää leipää

lähdettiin hakemaan sadoin tuhansin.

Lapista ja Kainuusta tyhjeni pahimpaan aikaan kylä päivässä, kun muuttokuormat vaelsivat Göteborgiin, Eslöviin tai Trollhättaniin. Siellä tehtiin Volvoja, Saabeja ja ketsuppia, muun muassa.

50- ja 60-luvuilla oli lähdetty

joukoittain Australiaan, ja sitä edellinen muuttoaalto meni Amerikkaan.

Yleensä lähtijät olivat nuoria ja

aloitekykyisiä ihmisiä. Työtä pelättiin vain sen verran, että sen viereen ei

uskallettu nukahtaa.

Vastaanottajamaat hyötyivät. Niiden ei tarvinnut kasvattaa ja kouluttaa uusia työntekijöitään alusta lähtien.

Maahanmuutto on nostanut ruotsalaisen autoteollisuuden lisäksi myös saksalaista ja italialaista. Britannia sai melkoisen kasvusysäyksen intialaisperäisistä muuttajista. Heitä tuli myös monista Afrikan maista, jotka tyhmyyttään häätivät ahkeria pienyrittäjiä.

Muuttajat kantavat kotimaataan mukanaan, vaikka jäisivät uusille

seuduille loppuelämäkseen. Suomalaisille muuttajille me sen suomme, oikeastaan vaadimmekin sitä. Ehkä voisimme ymmärtää sen myös venäläisten tai albaanien kohdalla.

Ei uskollisuus omalle taustalle estä tekemästä työtä uuden kotimaan puolesta. Ei suomalaisista muuttajista tullut koskaan ihan oikeita ruotsalaisia, mutta heidän lapsistaan tuli – ja kolmannesta polvesta vähän tavallista parempiakin.

Se tietysti vaati hyväksytyksi tulemista. Sitä että törpöt huutelijat olivat pieni vähemmistö ja asialliset ja suvaitsevaiset suuri enemmistö.

Jaa, kuka näistä puheena olleista on se isänmaallisin? Sen joutuu Arvoisa Lukija itse päättämään.