Antaa nyppiä
28.6.201702:00
Pakko myöntää, pikkuasiat nyppivät usein. Tänään ärsytti, kun netti ei toiminut kunnolla. Myös herätyskellon pirinä potutti, kuten joka ikinen arkiaamu. On se kauheaa, kun täytyy herätä elämään tätä yltäkylläistä elämää ja raahautua kerrassaan mukavalle työpaikalle kivojen ihmisten pariin.
Lähes yhtä suuren harmistuksen kuin ennen sian pieremää herääminen (no joo, kahdeksalta), aiheuttaa oma taipumus valittaa turhista asioista. Usein mietin, että otanpa vertaistukipuhelun Aleppoon ja tiedustelen, miten paljon siellä nyppii herätyskellon pirinä tai astianpesukoneen täyttäminen.
Voipi olla, että heräämisestä ylipäätään ollaan helpottuneita. Sillä ajatuksella saan hieman perspektiiviä omaan turhamaisuuteeni. Päätän, etten enää valita pikkuasioista. Yleensä päätös pitää ehkä muutaman minuutin, vaikken luonteeltani olekaan mikään murjottaja-Marjo tai pessimisti-Peppi.
Hatunnosto niille, jotka osaavat aidosti elää valittamatta pikkuasioista.
Eräänä iltana löimme läskiksi valittamishommat kaveriporukan kesken. Sovimme, että kukin saa vuorollaan narista jostain länsimaisen ihmisen mukaongelmasta.
Erästä ei olisi huvittanut läheskään aina lähteä ratsastamaan omalla hevosellaan. Toinen kertoi saavansa säännöllisesti raivarit lautasten jumittuessa astianpesukoneeseen.
"Sitten mä temmon niitä lautasia sieltä irti - aaargh!" hän demonstroi kädet ilmaa huitoen. Kaikkia nauratti.
Viimeistään siinä vaiheessa kahvit pyrskähtivät suusta, kun vierustoverini totesi lakonisesti: " V…ttaa hoitaa lahjaksi saamaani maatilaa."
Naurusta ei meinannut tulla loppua.
Kierroksen päätteeksi oli hieman häpeällinen olo. Tuntui, että kohta iskee vähintäänkin salama päähän, kun näin uskomattomista asioista kitisemme. Kuulisivat jossain kuivuuden näivettämässä Afrikassa nämä meidän jutut.
Toisaalta huumorilla höystetty valituskierros oli erittäin puhdistava. Pitkästä aikaa tuntui, että asiat ovat mallillaan ja kiitollisuus valtasi mielen.
Opetus voisi olla se, että päätetään kaikki nyt-heti-välittömästi olla valittamatta pikkuasioista ja nauttia elosta maailman turvallisimmassa hyvinvointivaltiossa. Mielestäni vaatimus on kuitenkin kohtuuton. On inhimillistä sortua sadattelemaan. Aina ei voi olla hyvällä tuulella ja joskus vaan nyppii. Siihen ei auta se, että jollain muulla menee vielä huonommin.
Meillä länsimaisilla ihmisillä on kansantautina aivojen ylikuumeneminen jatkuvan informaatiotulvan ja kiireen keskellä. Suosittelen lääkkeeksi puhdistavaa valitusvarttia. Jos saatavilla ei ole marmatusseuraa, listauksen voi tehdä vaikka kännykän muistiinpanoihin. Lupaan, että siinä vaiheessa alkaa mieli keventyä ja hymyilyttää, kun ruudulle näpyttelee harmistusta siitä, että kaupassa on niin paljon herkkuja tarjolla, että meinaa iskeä sortuminen ja lihominen.
Listaus sopii hoitokeinoksi myös isompiin, oikeisiin murheisiin. Kun huolet kirjoittaa ylös tai jakaa läheisen kanssa, ne eivät jää pyörimään päähän ikuisiksi ajoiksi.
Annetaan itsellemme armoa valittaa välillä niin isoista kuin pienistäkin asioista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
