Juha Sipilä: Sote-solmu on yhä avattavissa

Uusi vuosi tarjoaa mahdollisuuden tarkastella edellisen vuoden tilannetta uudelleen ja toisinaan myös tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Eduskunnan vuosi päättyi varsin sekavissa tunnelmissa hallituksen työryhmän jätettyä raporttinsa sosiaali- ja terveysuudistuksesta.

Uudistus lähti väärille raiteilleen heti alussa, kun hallitus sitoi kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset toisiinsa. Uudistuksia tehtäessä tärkeintä on aloittaa toiminnasta ja tehtävistä: siitä, miten palvelut ja lääkäriin pääsy saadaan turvattua. Rakenne saadaan sen jälkeen palvelemaan haluttua toimintaa.

Uudistuksen tarve on selkeä. Ensinnäkin tarvitsemme perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation. Käytännössä sen pitäisi vähentää ihmisten pompottelua paikasta toiseen. Puhutaan katkeamattomasta hoitoketjusta. Siitä, että lonkkaleikkauksen jälkeen kuntoutuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja oikealla tavalla.

Toiseksi palvelujen järjestämiseksi tarvitaan riittävän leveät hartiat. Asiantuntijoiden mukaan vaativan sosiaalitoimen ja terveydenhuollon järjestäjätahoja tarvitaan Suomeen korkeintaan 20. Jokaisella alueella on oltava ympärivuorokautinen päivystys.

Järjestävien tahojen vähentyessä myös tietojärjestelmien yhtenäistäminen ja tehokkuus on saatavissa uudelle tasolle. Tämä taas mahdollistaa hoitavan henkilöstön keskittymisen paremmin perustehtäviinsä, potilaiden hoitamiseen.

Kolmanneksi rahoitus on muutettava yksikanavaiseksi. Nykyään ihmisten terveyspalveluilla saattaa olla jopa kahdeksan eri maksajaa. Osan maksaa potilas itse, osan kunta, Kela korvaa osan, joskus maksajana on työnantaja tai vakuutusyhtiö ja niin edelleen. Monikanavainen rahoitus aiheuttaa myös tehottomuutta ja ihmisten pompottelua paikasta toiseen. Käytettävissä olevat rahat tulee pistää samaan koriin.

Neljänneksi johtamisessa ja asioiden mittaamisessa on tapahduttava selkeä muutos. Toimenpiteisiin perustuvan mittariston tulee muuttua selkeämmin ihmisten terveyttä mittaaviksi. Käytettävissä olevalla rahalla on siis saatava mahdollisimman paljon terveyttä.

Keskusta on pitänyt esillä kotikunta-maakuntamallia. Siinä leveämmät hartiat pääsääntöisesti sairaanhoitopiirien pohjalta vastaavat terveydenhuollosta ja vaativammasta sosiaalitoimesta. Palvelut säilyvät lähellä, vaikka järjestämistahojen lukumäärä vähenee merkittävästi. Tällä mallilla voidaan edetä myös kohti rahoituksen yksikanavaisuutta, kun järjestämistahoja ei ole useita.

Miten Sote-solmu olisi avattavissa? Oma ehdotukseni on seuraava:

Hallitus luopuu sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta ja isäntäkuntamalliajattelusta. Ensimmäisenä askeleena perusterveydenhuolto ja vaativampi sosiaalitoimi siirtyisivät kunnilta sairaanhoitopiireille. Erikoissairaanhoito siellä jo on. Tällä askeleella uudistusta pystytään viemään eteenpäin jo tällä vaalikaudella ja se saadaan järkeville raiteille. Muuten aika loppuu. Ei tarvita uutta hallintoa ja eteneminen voidaan aloittaa heti.

Toinen vaihe tapahtuu seuraavalla vaalikaudella. Kokonaisuudistuksessa on oltava mukana rahoitus, tietojärjestelmien yhteensovittaminen, johtaminen ja hallinto, sekä työnjako sairaanhoitopiirien kesken että myös erityisvastuualueiden kesken .