Orava väärässä metsässä

Maaseudun Tulevaisuus (4.12.2017) tiesi kertoa Turun yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan metsissä elävien oravien määrä on lumijälkilaskentojen perusteella vähentynyt Suomessa ja Uralin länsipuolisella Venäjällä vuosina 1996–2012.

Havainto on mielenkiintoinen havumetsävyöhykkeen tässä osassa, sillä juuri sen metsissä korjattiin muinoin oravajahdissa miljoonasaaliita. Eikö orava pärjää nykymetsissä?

Orava kuuluu yhä edelleen riistalajistoomme; pyyntiaika on joulu–tammikuussa. Nahkat eivät kiinnosta, vuosisaaliit ovat vain tuhansia yksilöitä. Näin alhaiset saalisluvut ovat metsämittakaavassa merkityksettömiä. Siksi huolenkanto oravakannan voimakkaasta laskusta, suorastaan romahtamisesta, on herättänyt eri tahoilla mielenkiintoa.

Katsaus oravan perusbiologiaan ja ekologiaan on paikallaan. Selittäisikö suojanpuute ravintotekijää paremmin oravien pärjäämättömyyttä?

Euraasian orava kuuluu jääkauden jälkeisen havumetsävyöhykkeen asuttamisen perusfaunaan.

Pohjoisamerikkalainen punaorava (Tamiasciurus hudsonicus) lukeutuu alle 200 gramman painoluokkaan, euraasialainen orava (Sciurus vulgaris) 330 gramman painoluokkaan. Tämä painoero on energiataloudellisesti merkityksellinen.

Ensiksi mainittu laji viettää talvikauden lumikerrokseen kaivamassaan tunneliverkostossa, jossa sillä on muun muassa ruokavarastonsa. Jos lumikerroksen yläpuolella olevan ilman lämpötila laskee alle -30 asteen, punaorava ei poistu tunneliverkostostaan. Toisaalta lumikerros suojaa punaoravaa pakkaselta, toisaalta ketteryys auttaa pakenemaan pedoilta.

Euraasian oravat eivät kaiva lumitunneliverkostoa vaan rakentavat naavasta havupuihin talvipesiä suojakseen. Orava sulkee naavatupolla pesäänsä sisääntuloaukon. Kehon pesään tuottamaa lämpöä ei pidä laskea sen ulkopuolelle kuukkeleille.

Naavan eristyskyky näkyy siinä, että lämpötila pesäkopperossa alkaa nousta heti oravan mentyä sisään. Näin orava pystyy pitämään siellä 20–30 astetta ulkoilmaa korkeampaa lämpötilaa.

Talvipesän rakennusmateriaalin valinnalla on merkityksensä. Edellä kuvattu edellyttää, että talvipesä on rakennettu naavasta. Naavapesän edullisuutta voi lisätä sijoittamalla sen oksan päälle puunrungon tarjoamaan tuulisuojaan.

Naavapesän etuihin sen sijaan kuuluu, että sen avulla orava voi optimoida pakkasilla liikkumistaan pesän lähi­maastoissa. Pesästä poistumisen mielekkyys kruunautuu ruuanhakumatkan positiivi­sella energiataseella.

Ruotsissa tehdyissä telemetriatutkimuksissa kiinnitettiin huomiota ruokailualueella tarjolla olevan ravinnon käyttöön. Kovilla pakkasilla ei sielläkään kannattanut poistua lämmitetystä naavapesästä.

Naavapesästä puhuminen luonnollisesti edellyttää, että oravan asuttamassa metsässä on puilla naavaa pesän rakennustarpeiksi. Etelä-Suomessa biologit kiinnittivät jo puoli vuosisataa sitten huomiota naavan katoamiseen havu­metsistä.

Professori Mikko Raatikainen raportoi ensimmäisenä, että naavan häviäminen vaikuttaa välittömästi oravan pakkasella pärjäämiseen. Hän havaitsi korvikemateriaalien käytön talvipesän rakentamisessa. Käytetyimpiä korvike­materiaaleja ovat katajankuoret ja heinät. Naavoihin verrattuina näistä aineksista rakennetut talvipesät ovat hataria lepopaikkoja oraville. Ne voivatkin selittää oravakannan katoamisen laajoilta naavattomilta Etelä-Suomen selkosilta. Näkymää täydentävät havumetsien laajat avohakkuut.

Ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä. Edellä oleva merkitsee, että ravinnon rinnalla pakkassuojan puuttuminen pesän rakenteesta voi muodostua ylivertaiseksi rajoittavaksi tekijäksi.

Kuusensiemenet pysyvät edelleen oravan suosituimpina ravintokohteina. Kun niitä ei ole, oravat tukeutuvat männynsiemeniin. Kun niitäkään ei ole, oravat syövät kuusen­silmuja. Kaikki nämä ravintokohteet mahdollistavat talvi­pesän ympäristössä optimoidun ravinnonkeräyksen.

Käpylintututkimuksista tiedetään, että havupuiden siementen raakavalkuaispitoisuus on 11 prosenttia, siitä sulavaa raakavalkuaista on kahdeksan prosenttiyksikköä. Nämä pitoisuudet ovat merkityksellisiä myös oravan ravinnossa. Ratkaisevaa on silloin laadukkaan havupuunsiemenen tarjolla oleva määrä, jollei tarjolla olevasta naavanmäärästä muuta johdu. Pelkkä vilkaisu yhden havupuulajin talousmetsänäkymään puoltaa johtopäätöstä, että naavan puuttuminen voi hyvinkin olla ratkaiseva rajoittava tekijä.

Oma lukunsa ovat oravien lintulautaruokintamiljööt taajamissa.