Säästämisen sijaan veden, energian ja ruuan kulutusta pitää vähentää, mutta samalla tarvitaan myös uusia innovaatioita
Venäjän hyökkäysota Ukrainaan toi käsiimme energiakriisin. Energiasta ja ruuasta tulee puutetta, ja varsinkin energian ja erityisesti sähkön kuluttamisen vähentämisestä puhutaan nyt kaikkialla.Vettä, energiaa, ruokaa - näitä kaikkia olemme tottuneet kuluttamaan ilman rajoituksia Euroopassa. Koronakriisi vaikutti ihmisten tapaan toimia ja kuluttaa. Toiminta näkyi suoraan kulutuksen määrässä ja laadussa. Korona käänsi päästöt laskuun ja muistutti meitä huoltovarmuuden tärkeydestä.
Toisaalta koronan jälkeisessä ajassa olemme nähneet hyvinkin välittömän paluun totuttuihin toimintatapoihin. Päämäärä pyhittää keinot, kun korona-ajan ahdistukseen haetaan helpotusta matkustamalla ja shoppailemalla.
Venäjän hyökkäysota Ukrainaan toi käsiimme energiakriisin. Energiasta ja ruuasta tulee puutetta, ja varsinkin energian ja erityisesti sähkön kuluttamisen vähentämisestä puhutaan nyt kaikkialla. Vettä säännöstellään jo Hollannissa.
Ihmiskunnan historia on lyhyt. Äärimmäisen lyhyessä ajassa olemme vapautuneet monista työtä vaativista vaiheista hankkia vettä ja ruokaa ja vapauttaneet itsellemme aikaa. Vesi on elämän elinehto, ja yksi ihmiskunnan tärkeimmistä innovaatioista on ollut järjestää vettä sinne, missä sitä ei ole ollut helposti saatavilla. Vesistöjen tuottama energia valjastettiin, ja energiaa pystyttiin tuottamaan laajoille alueille sähköverkkojen avulla.
Väestön määrä alkoi 1700-luvulta lähtien kasvaa ihmisen tehdessä uusia innovaatioita ja ihmisten terveyden kohentuessa.
Väestön kasvun, kaupungistumisen ja teollistumisen myötä syntyi ongelmia. Esimerkiksi jäteveden käsittelyyn etsittiin ratkaisuja. Suomessa vuonna 1974 voimaan tullut jätevesimaksulaki vauhditti vesiensuojelua. Me nelikymppiset suomalaiset emme omakohtaisesti muista näitä aikoja.
Ylikuluttamisen ja yltäkylläisyyden aika on ollut lyhyt. Kaikki maailman kansat eivät ole edelleenkään päässeet tähän kelkkaan. Suomessakin sähköistymisen historia on varsin lyhyt. Sähköt tulivat osaan harvaan asutun maaseudun kotitalouksista vasta 1970-luvulla.
Säännöstely tarkoittaa yleisessä kielessä valtion toimia, joilla vaikutetaan niukkojen hyödykkeiden saatavuuteen ja hintatasoon poikkeusoloissa. Yleisessä keskustelussa puhutaan paljon sähkön säästämisestä. Säästämisen sijaan toivoisin, että voisimme suoraan puhua veden, energian ja ruuan kuluttamisen vähentämisestä.
Vesi, energia ja ruoka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Kun heitämme ruokaa roskiin tai juoksutamme puhdasta vettä turhaan, niiden tuottamisesta käytetty energia menee hukkaan. Myös jätteiden ja jätevesien käsittely vie energiaa. Energian tuottamiseen taas tarvitaan usein vettä.
Kulutuksen vähentäminen ei poista tarvetta kehittää ihmisen toimintaa kuten luoda uusia innovaatioita tuottaa puhdasta energiaa tai energiatehokkuus- ja kiertotalousratkaisuja. Niitä tarvitaan niin maataloudessa, teollisuudessa, liikenteessä kuin kotitalouksissakin.
Energian hinnan nousu ja erityisesti liikennepolttoaineiden kallistuminen vaikuttaa monen kukkaroon ja yrityksen toimintaan. Akuutin hinnan nousun paineet tulevat näkymään kuntasektorillakin. Lyhyellä aikavälillä myös moni maatila joutuu ongelmiin sähkön hintojen noustessa. Henkisesti tilanne on yrityksissä vaikea.
Siitä huolimatta haluan kannustaa päättäjiämme tekemään tukiratkaisujen lisäksi ratkaisuja, joilla nopeasti vauhditetaan energian tuottamisen tavan muutosta. Ei siksi, että voisimme kuluttaa kuten ennenkin vaan siksi, että se on välttämätöntä myös tulevien sukupolvien ja elämän jatkumisen vuoksi.
Kirjoittaja on Kuhmon kaupunginjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
