Luonnonmetsien säilyttäminen on yhteinen tehtävä

Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus (13.9.) arvostelee FSC-sertifiointia, vapaaeh­toisia luontokartoittajia, Greenpeacea ja Suomen ympäristökeskusta. Kaiken arvostelun takana on kasvava paine viimeisten luonnonmetsien säilyttämiseksi.

Metsiemme lajeista jo yli 800 on uhanalaisia, ja kolme neljäsosaa metsiemme luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. On siis selvää, että viimeiset luonnonmetsät on säilytettävä.

Ongelma on, ettei metsiämme ole kartoitettu, joten tarkkaa tietoa, missä suojelemattomat luonnonmetsät sijaitsevat, ei ole. Tämä johtaa jatkuvasti tilanteisiin, joissa yksittäisiä leimikoita arvioidaan silloin, kun metsänkäyttöilmoitus on jo tehty. Tämä uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja on riski myös metsänomistajalle.

Toisin kuin uskotaan, tieto ei lisää tuskaa. Mahdollisimman tarkka kartoitus lisää metsien käytön ennustettavuutta ja muodostaa välttämättömän pohjatiedon luontokadon pysäyttämiseksi. Oikea tieto vapauttaa myös metsänomistajan yllätyksiltä.

Koneen säätiön rahoittama Luonnonmetsätyöryhmän kartoitustyö sekä Suomen ympäristökeskuksen työ ansaitsee tuen ja riittävät resurssit. Jotta kartoitus antaa oikean tiedon, maastossa on käytävä.

Kun viimeiset luonnonmetsät on kartoitettu, on ryhdyttävä toimiin niiden suojelemiseksi. Valtionmailla työkalut ovat suojeluohjelma ja Metsähallituksen omistajaohjaus. Yksityismetsien osalta suojeluun tarkoitetut varat on moninkertaistettava.

Luonnonmetsien suojelu ei ole yksin ympäristöjärjestöjen sen enempää kuin yksin metsänomistajien tehtävä. Siihen tarvitaan myös meidän kaikkien suomalaisten panosta.