Varokaa, politiikka tuli takaisin
Vaarallinen villitys on tarttunut myös nuorisoon.Lintukotoa uhkaa vaara. Politiikka on taas täällä.
Vuosikymmeniä mukavasti laskeneet äänestysprosentit ovat kääntyneet nousuun, ihmiset tunkevat mielipiteitään someen ja kaiken kukkuraksi lukevat aiempaa enemmän politiikan uutisia.
Vaarallinen villitys on tarttunut myös nuorisoon. Viime kevään vaaleissa eniten nousi 18–24-vuotiaiden äänestysaktiivisuus.
Nuoriso järjestää marsseja ja kantaa lippuja. Hurjimmat jopa liittyvät puolueisiin ja moni nuori on jo ministerinäkin. Hirmuista!, sanoisi Paasikivi.
Pahinta on, että politiikasta puhutaan. Politiikasta puhuminen on tuoreen vaalitutkimuksen mukaan lähes kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Tässäkin lajissa suuntaa näyttävät nuoret.
Helsingin Sanomat kertoi hiljattain miten politiikka repii rikki perheet ja parisuhteet. Se aiheuttaa riitelyä, mököttämistä ja tahallista väärinymmärtämistä. Persut ja vihreät eivät mahdu samoihin sukujuhliin. Sosiaalinen media yllyttää ihmisiä ilmaisemaan mielipiteitään. Sanomalehdissäkin niitä julkaistaan.
Tyylikkäästi harmaantuneet herrasmieskansanedustajat ovat syystäkin ilmaisseet huolensa eduskunnan keskustelukulttuurista. Edustajat käyttävät kärjekästä kieltä toisistaan ja lietsovat eripuraa kansan keskuuteen. Oppositio yrittää kampittaa hallituksen tavoitteita. Puolueissa käydään kriittistä keskustelua jopa puheenjohtajan toiminnasta. Politiikka on pilannut politiikan.
Ennen valittiin poliittisin perustein ainoastaan kauppa, pankki, traktorimerkki ja urheiluseura.
Nyt politiikka tulee inhottavasti iholle. Poliittisin perustein valitaan makkarapaketit ja kahvimaidot. Politiikka määrää missä lomaillaan, millä sinne mennään ja mitä siitä kerrotaan somessa kavereille. Kertoi mitä tahansa, niin osa kavereista loukkaantuu poliittisista syistä.
Politiikassa on nykyään vaihtoehtoja. On persut ja on vihreät. Ja sitten on jotain lässyttäjiä siinä välissä. Äänestäjistä on tullut selkärangattomia liikkuvia äänestäjiä. Vaihdetaan puoluetta vaalien välillä riippuen siitä mitä asioita ne ajavat. Nuoret äänestäjät ovat tässäkin lipevimpiä.
Viihteellinen ja leppoisa henkilökeskeisyys on häviämässä politiikasta. Yhä useampi äänestää ensisijassa puoluetta. Mihin nyt joutuvat uransa päättäneet missit ja maajoukkuehiihtäjät?
Tämä on nähty ennenkin. Politiikka alkoi häiritä ihmisten elämää vuonna 1906 kun kaikki saivat äänioikeuden. Kiinnostus politiikkaa kohtaan oli huipussaan keväällä 1918. Siinä rytäkässä moni sai tarpeekseen ja seuraava vuosikymmen menikin tanssin ja pirtun trokaamisen merkeissä.
Hulinaa ei kestänyt kauaa, kun politiikka palasi ryminällä, ja sitä ryminää riittikin melkein koko 40-luvun ajan.
Onneksi sitten tulivat televisio, Pappa-Tunturi ja Keihäsmatkat. Politiikka muuttui ulkopolitiikaksi ja presidentit Kekkosiksi. Kaikki oli hyvin, kunnes nuoriso sai taas huonoja vaikutteita.
70-luvulla politiikkaa ei päässyt pakoon mihinkään eivätkä kaikki poliitikot ole vieläkään päässeet pakoon 70-luvulta. Hullutus kuitenkin loppui kun taistolaiset valmistuivat kauppiksesta ja ostivat ensimmäisen Porschensa. 80-luvulla ehti jo tuntua että politiikasta on päästy, kunnes Itä-Euroopassa alettiin arvostelemaan poliittista järjestelmää.
Tässä sitä taas ollaan nousukauden huumassa. On Trumpit ja Borikset. Pelätään maailmanloppua ja haaveillaan paremmasta tulevaisuudesta. Tuntuu että äänestämällä voi vaikuttaa.
Nyt järki käteen hyvät ihmiset. Ei se tästä miksikään muutu. Unohdetaan politiikka ja nautitaan kesästä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

