Yliö: Turvepeltojen ennallistamiseen haetaan järkiratkaisuja

Osa turvepeltojen vettämisvaatimuksesta voitaisiin täyttää käytöstä poistetuilla turvesoilla ja viljelystä jo aiemmin poistetuilla turvepelloilla. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Loppuuko turvepeltojen viljely? Pakotetaanko viljelijät ennallistamaan turvepeltojaan? Nämä ja monet muut kysymykset puhuttavat maatalousalaa, kun maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistellaan kansallisen ennallistamissuunnitelman maataloustoimia.

Turvepeltojen ennallistaminen on osa EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteita, ja kyseessä on eittämättä Suomelle haastava velvoite. Osa ennallistamisesta on tehtävä turvepellon vedenpintaa korottamalla eli vettämällä. Se tarkoittaa joko niin sanottua kosteikkoviljelyä tai turvepellon viljelyn lopettamista kokonaan.

Hankalaksi asian tekee se, että turve sijaitsee epätasaisesti ympäri maata. Lisäksi eroavaisuuksia löytyy lohkotasolla: on peltolohkoja, joista vain muutama prosentti on turvetta ja loput lohkosta muita maalajeja. Näitä ei ole mielekästä vettää, koska turveosuus on vähäinen.

Sen sijaan pellot, joiden maalaji koostuu enimmäkseen turpeesta, sopivat vettämiseen, mutta ne sijaitsevat enimmäkseen alueilla, joilla on runsaasti aktiivista maataloustuotantoa.

Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön tahtotila on selvä: ennallistamiseen on löydettävä järkiratkaisuja. Asetuksen tavoitteet on saavutettava niin, että samalla varmistetaan kansallinen huoltovarmuus ja aktiivisen ruoantuotannon jatkuvuus.

Keskeinen kysymys on se, kuinka suurella pinta-alalla ennallistamistoimia on tehtävä.

Vuoteen 2050 mennessä turvepeltojen kokonaispinta-alasta 16,7 prosenttia on ennallistettava vettämällä. Se, mistä kokonaispinta-alasta määrä lasketaan, riippuu käytettävästä turvepellon määritelmästä.

Maa- ja metsätalousministeriön vetämä teemaryhmä on työstänyt asiaa huolellisesti kevään 2025 ajan. Suomessa käytössä on tarkkoja paikkatietoaineistoja, ja olemme analysoineet muun muassa eri määritelmien vaikutuksia maatalouselinkeinoon. Pinta-alat tarkentuvat syksyn 2025 aikana.

Toimia ei kuitenkaan tarvitse tehdä vain turvepelloilla. Suomen ennakkovaikuttamisen ansiosta EU-velvoitteisiin saatiin merkittäviä joustoja, joten 40 prosenttia vettämisvelvoitteesta voidaan täyttää suometsiä ennallistamalla.

Lisäksi voidaan vettää turvetuotantoalueita, ja tälle ei ole ylärajaa.

Alkusyksystä saamme arvion siitä, kuinka suuri osa toimista voitaisiin tehdä muualla kuin turvepelloilla. Näitä joustomahdollisuuksia tulee Suomessa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Tarkastelemme myös mahdollisuuksia ennallistaa jo käytöstä poistettuja turvepeltoja. Näiden peltojen vettäminen ei haittaisi aktiivista maataloustuotantoa.

Hylättyjen peltojen vettäminen vaatii kuitenkin etsivätyötä. Suomessa ei ole aineistoja, joista näkisi hylättyjen turvepeltojen sijainnin. Tällaisia peltoja voi olla myös esimerkiksi kuolinpesien omistuksessa, ja näihin omistajiin voi olla hankalaa saada yhteyttä.

Hylättyjen turvepeltojen ennallistaminen on silti strategiana varteenotettava, ja käytännön toteutusta pohditaan parhaillaan.

Päätökset turvepellon määritelmästä ja toimenpiteistä tehdään virkavalmistelun jälkeen poliittisesti.

Teemaryhmämme on katsonut, että maanomistajia ei pidä pakottaa ennallistamistoimiin, vaan niiden täytyy olla vapaaehtoisia. Meidän on huolehdittava siitä, että vedenpinnan korottamiseen on riittävät kannusteet, jotka ovat maanomistajalle motivoivia ja yksinkertaisia.

Määrärahaa toteutukseen todennäköisesti tarvitaan niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta, ja kustannukset tarkentuvat suunnitelmien edetessä. Tärkeää on käyttää saatavilla oleva rahoitus kustannustehokkaasti ja tuloksekkaasti niin, että toimilla on aitoja ympäristöhyötyjä.

Samalla on muistettava, että ennallistamistoimet voivat luoda toimeentulomahdollisuuksia esimerkiksi koneurakoitsijoille. Pitkällä aikavälillä hyödyt koskettavat koko yhteiskuntaa, kun eritoten vesien laatu paranee ja ilmastopäästöt vähenevät.

Ministeriöille tärkeää on, että ennallistamistoimet tehdään reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. Tämä vaatii aktiivista yhteistyötä maanomistajien, elintarviketeollisuuden ja lukuisten muiden sidosryhmien kanssa.

Olemme järjestäneet kaksi yleisötilaisuutta keväällä, ja järjestämme lisäksi kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia turvemaiden ennallistamisesta Parkanossa 28. lokakuuta, Siikalatvalla 30. lokakuuta, Suomussalmella 4. marraskuuta ja Torniossa 6. marraskuuta.

Tulethan paikalle keskustelemaan siitä, mitkä Sinun näkökulmastasi olisivat parhaita järkiratkaisuja turvemaiden ennallistamisessa.

Tuuli Orasmaa

erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö

teemaryhmän puheenjohtaja

Eija Hagelberg

erityisasiantuntija, ympäristöministeriö

teemaryhmän jäsen