Tietokone ei tee autuaaksi

Teknologian hyödyntäminen ja digioppiminen vilisevät päättäjien puheissa. Esimerkiksi Moodle-ympäristö takaa sen, että nopeasti oppivat voivat mennä itsenäisesti eteenpäin, kun opettajan huomio on hitaasti oppivissa.

Kuusamolainen äidinkielenopettaja Petri Vartiainen näkee digioppimisen ihannoinnissa myös varjopuolia. ”Ajatellaan, että digitalisaatio tekee autuaaksi. Kaikki on hyvin, jos nettiyhteys pelaa”, hän kärjistää.

Vartiaisen havainnon mukaan kouluissa oppilaat ovat sähkölaitteiden vuoksi entistä levottomampia. Klikkauskulttuurin seurausta on, että oppilaat vaativat huomiota heti.

Opettaja ei tule oppilaan luokse nappia painamalla, vaan joskus täytyy odottaa. Se opettaa kärsivällisyyttä.

Vartiainen on huolissaan tietokoneen pilaamista nuorista. ”Pelaamisessa ei ole vikaa”, hän korostaa. Jos pelaamisesta tulee riippuvaiseksi, on syytä olla huolissaan.

Tietokoneita voi hyödyntää oppimisessa, mutta kaikilla tunneilla sitä ei tarvitse. ”Nuoret ovat jopa helpottuneita, kun tunneilla ei tarvitse käyttää kännykkää”, hän kertoo.

Peruskoulussa pitäisi Vartiaisen mukaan edelleen painottaa hyvän pohjatiedon kartuttamista.

”Kaikki tieto on koneella, mutta jos tietoa ei ole päässä, sitä ei osata soveltaa eikä kysyä oikeita kysymyksiä.”

Käsin kirjoittamisestakaan hän ei luopuisi kokonaan. Tuleva hitsaaja voi hyötyä hienomotoriikasta, jota kaunokirjoitus kehittää.

Vartiainen opettaa ammattiopistossa muun muassa lähihoitajiksi ja ravintola-alan ammattilaisiksi opiskelevia.

”Asiakaspalvelussa täytyy kohdata ihminen”, hän muistuttaa. Monia työelämässä tarvittavia kontakteja ei voi hoitaa pelkästään pikaviestien välityksellä.

Kirjoittaminen puhekielistyy. Ammattiopistossa äidinkielenopettaja joutuu usein perustelemaan, miksi hyvää yleiskieltä on osattava somekielen lisäksi.

Työhakemuksista ja tarjouspyynnöistä paistaa heti läpi, jos kielioppi ei ole hallussa. Se antaa epäammattimaisen vaikutelman.

Opettajaa huolettaa myös se, että harva jaksaa enää keskittyä pitkiin teksteihin.

”Kun ei jakseta lukea pitkiä reportaaseja, ollaan iskulauseiden varassa.”

Vartiainen luettaa opiskelijoillaan monenlaisia tekstejä mediakirjoituksista kaunokirjallisuuteen. Hän kannustaa lukemaan kriittisesti.

”Pitäisi ainakin tunnistaa, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.”

Pienellä paikkakunnalla on aina pieni huoli, että opetus pysyy. ”On suuri yhteiskunnallinen merkitys, että nuoret voivat toisen asteen opintojen aikana asua kotona.”

Maaseutuasuminen on arvo sinänsä ja opinahjon läheisyyys vaikuttaa selvästi siihen, että perheet voivat asua vähän syrjemmässäkin.

Vartiainen on itse viettänyt lapsuutensa Etelä-Suomessa ja työskennellyt aiemmin peruskoulussa Vantaalla.

Hänen vaimonsa on kotoisin Kuusamosta ja nyt kuusihenkinen perhe asuu pysyvästi Koillismaalla.

Vartiainen kehuu kuusamolaisia nuoria.

”Maalaispitäjässä on tervehenkistä nuorisoa. Maatalon pojat ovat työtä pelkäämättömiä. Hommat hoidetaan.”

Opettajan työn ohella Vartiainen on kirjailija. Hänen toinen romaaninsa Miehen ryhti ilmestyi elokuun alussa.

”Se on kaunokirjallinen puheenvuoro, miten koulussa menee”, hän kuvailee.

Yksi teemoista on opettajien kyynistyminen. Vartiainen korostaa, että romaani on fiktiivinen, eikä kerro koulusta, jossa hän itse opettaa.