Lukijalta: Sähkömarkkinoiden valuvika on korjattava – Etelä-Suomi elää muun maan kustannuksella

Suomi pidetään sähkömarkkinoilla itsepäisesti yhtenä ainoana hinta-alueena. Tämä tarkoittaa, että sähkö maksaa saman verran Hangossa ja Nuorgamissa. Se kuulostaa tasa-arvoiselta, mutta todellisuudessa kyseessä on puhdas aluepoliittinen valtapeli ja ”etelän paratiisin” suojelu.

Valtaosa maamme sääriippuvaisesta sähköntuotannosta – ennen kaikkea uudesta tuulivoimasta – rakennetaan Länsi-Suomeen, Pohjanmaalle ja pohjoiseen. Kulutus taas keskittyy Etelä-Suomen suuriin asutuskeskuksiin.

Jos Suomi jaettaisiin Ruotsin tai Norjan tavoin useampaan hinta-alueeseen, sähkö olisi tuotantoalueilla huomattavasti halvempaa. Tämä vetäisi luonnollisella tavalla uutta teollisuutta, datakeskuksia ja investointeja sinne, missä sähkö oikeasti syntyy.

Nyt näin ei tapahdu, koska poliittinen painovoima ja äänestäjämassa ovat etelässä. Yksikään hallitus ei uskalla tehdä päätöstä, joka nostaisi sähkön hintaa pääkaupunkiseudulla ja suurissa etelän vaalipiireissä.

Alan riippumattomat asiantuntijat tunnistavat tämän valuvian, mutta se ei riitä, kun politiikka ajaa järjen ohi.

Tekohengityksen raju hinta vyörytetään suoraan kuluttajien siirtomaksuihin.

Koska sähköä pitää siirtää satoja kilometrejä maantieteellisesti väärästä paikasta toiseen, kantaverkkoyhtiö Fingrid toteuttaa parhaillaan jättimäistä 5,2 miljardin euron investointiohjelmaa siirtolinjojen vahvistamiseksi. Tästä syystä kantaverkkomaksuja nostetaan kahdeksan prosenttia vuosi toisensa jälkeen – sekä vuonna 2025 että 2026.

Kun tähän lisätään pitkien etäisyyksien aiheuttamat fyysiset sähkön siirtohäviöt, yhtenäisen hinta-alueen tekohengittäminen haukkaa jo noin 20–25 prosenttia siitä siirtomaksusta, jonka kuluttaja maksaa ennen veroja.

Samaan aikaan julkisessa keskustelussa kauhistellaan vain siirtoyhtiöiden "riistoa" ja monopolien ahneutta. Se toimii täydellisenä poliittisena sumuverhona. On helpompaa syyttää paikallista sähköyhtiötä kuin myöntää, että muun Suomen sähkönkäyttäjät ja tuotantoalueet kantavat sääriippuvuuden haitat ja riskit, jotta etelässä voidaan nauttia halvasta ja tasatusta sähköstä ilman siirto-ongelmien todellisia kustannuksia.

On aika lopettaa asian vierestä puhuminen. Sähkömarkkinoiden valuviat on uskallettava korjata, ja markkinasignaalit on tuotava sinne, missä sähkö tuotetaan. Kuluttajien lompakko ei voi toimia ikuisena takuumiehenä poliittiselle pelkuruudelle.

Tapani Mäkinen

Raahe